Viestimisen merkityksen vaikutukset
Katsoin lapseni kanssa tiktokia. Eteen tuli video, jossa n. 12-13-vuotias lapsi kertoi olevansa yksinäinen ja kaipaavansa pelikaveria. Ehdotin pojalle, että voisi pelata toisen kanssa (tiedostaen vanhempana, että kyseessä voi olla myös feikkitili). Poika sanoi, että niitä on jonkin verran tullut somessa nyt vastaan ja osa hakee vain huomiota kyseisillä videoilla. Ei voi luottaa siihen, että pyyntö ja tilanne on aito.
Olemme paljon puhuneet siitä, että vieraiden kanssa ei somessa jutella, kun aina ei tiedä onko profiili aito. Huomasin kuitenkin sisäisen auttajani heränneen tuon tilin pitäjän toimesta. Toisaalta aloin pohtimaan sitä, mitä aiheeton avunpyytäminen ja huomionhakeminen tekee niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat?
Ihminen joka tarvitsee apua syystä tai toisesta, kaipaa seuraa yksinäisyyteen tai johonkin muuhun jää helposti vaille apua tai seuraa, kun toiset tekeytyvät avuntarvitsijoiksi vailla kunnon syytä. Kysyy kuitenkin rohkeutta pyytää apu ja miltä se tuntuu, jos sitä ei saa sillä kipeimmällä hetkellä? Ihminen avuntarpeineen jää yksin, vaikka rohkeneekin pyytää apua. Ei siksi, että pyytää vaan siksi, että sen voidaan ajatella olevan vain huomionhakua vailla todenperäistä tarvetta.
Olisi varmasti syytä keskustella niistä tilanteista perheissä, kun apua pyydetään yksinäisyyteen ja pahaan oloon. Ei leikillä tai vaan omaan hetkelliseen tylsistymiseen, vaan oikeaan tarpeeseen. Kuinka ikävää se on, kun jotain pahaa ennättää tapahtua ihmiselle, joka on oikeasti apua vailla. Jokaisen ihmisen elämä on laulun arvoinen, lauloi Veikko Lavi aikanaan. Jokaisen tarina on merkityksellinen ja ainutkertainen. Ihmisillä on ollut riittävästi kaikenlaisia huolia taloudesta, työttömyydestä, yksinäisyydestä, sairastamisesta jne. jo ennen koronaa saati nyt korona-aikana.
Viestitään todellisesta tarpeesta ja jätetään väärä informaatio viestimättä. Näin turvaamme avun tarvitsijan avun saamisen ❤
Kevät on tullut ja luonto alkaa pukeutua parhaimpaansa.
Nautinnollista värisinfonian heräämisen aikaa!