Uuden vuoden kynnyksellä - mitä uskaltaa toivoa?
Uusi vuosi on usein odotettu ja toivottu. Siihen latautuu unelmia, toiveita ja haaveita. Uskallanko väittää, että nyt se on erityisen odotettu ja toivottu? Eri tavalla kuin ennen. Moni toivoo arjessa paluuta vuoden 2019 toimintatapoihin ennemmin kuin vuoden 2020 käytäntöihin.
Tarkastelin etten ollut kirjoittanut vuodelle 2020 mitään uudenvuoden tekstiä blogiini. Ehkä siksi, kun pelkäsin mitä vuosi tuo tullessaan. Jouduinhan pettymään oman unelmani särkyessä vuonna 2019. Tosin nyt, kun asiaa tarkastelen huomaan, että vuosi 2020 ei kaikin osin ihan huono ollut. Se mihin 2019 petyin ei kokonaan kadonnut, mutta 2020 antoi kuitenkin yhden haaveeni todeksi ja siinä on minulle jo henkilökohtaisessa elämässäni paljon. Tie on ollut pitkä. Olen seitsemän vuotta pyrkinyt tuohon, mihin nyt pääsin ja koen siitä onnea. Eikä se saavutus tullut hetkessä vaan kahden ja puolen vuoden hakemisen ja haastattelujen jälkeen. Luulin jo olevani liian vanha, liian vähän kokemusta/osaamista siitä tai tästä. Olin kuin palapelin pala mikä ei osunut oikeaan palapeliin useista yrityksistä huolimatta, kunnes lopulta löytyi se oikea palapeli.
Epävarmuustekijöitä, epäonnistumisia ja pettymystä omaan rohkeudettomuuteen koin myös vuonna 2020. Joskus sitä toivoo uskaltavansa, mutta epäilee omia kykyjään, osaamistaan ja taitojaan. Arastelee kysyä apua, vaikka tietää, että varmasti joku auttaisi, jos apua uskaltaisi tai osaisi kysyä apua. Kuitenkin aina pelkää, että rasittaa tai on vaivaksi toiselle. Siltikin, vaikka itse usein mielellään tarjoutuu auttamaan ja hyvästä sydämestä. On ilo auttaa, kun on jotain mitä osaa tehdä. Tunnette varmaan tämän ilmiön? Ja joku muukin sen avun tarjoaa varmasti mielellään.
Nyt vuoden 2020 lasit kohta laskiessani pois ja ottaessani vuoden 2021 lasit käteeni olen pohtinut mitä tulevalta vuodelta uskaltaa ja voi toivoa. Mikä on kohtuullista? Ensimmäisenä tulee mieleen, että me ihmiset saisimme kulkea ja liikkua toistemme seurassa ilman pelkoa minkään viruksen leviämisestä ja sairastumisesta. Saisimme palautettua sosiaalisen verkostomme. Tiedän kuluneen vuoden olleen vaikea monille myös taloudellisesti; on työttömyyttä, lomautuksia, taloudellisia vaikeuksia tai pelkoa yritystoiminnan menetyksestä sekä moni on kärsinyt yksinäisyydestä. Toivon, että kaikki he, jotka tarvitsevat löytävät uusia polkuja, töitä ja valoisamman uuden vuoden.
Omalle kohdalleni toivon terveyttä, tasaisuutta elämään, vähemmän stressiä, ilon hetkiä perheeni parissa ja työssäni. En haaveile edes ulkomaan matkasta, koska ihan perus arki ilman suojautumista on jo paljon. Mahdollistaa ystävien näkemisen ja yhdessä liikkumisen. Kaiken sen perusjutun, mitä on tänä vuonna tarvinnut rajoittaa. Ehkä pääsemme kesällä viikoksi lomalle järven rantaan.
Millaisia toiveita sinulla on uudelle vuodelle? Mistä sinä haaveilet? Haaveemme ovat yksilöllisiä kuten meistä jokainen. Jokainen haave ja toive on yhtä arvokas. Jokaisella haaveella on jokin merkitys sen kokijalle. Unelmat on tehty toteutettavaksi ja joku on käskenyt unelmoida isosti. Sanoisin, että unelmoidaan rohkeasti ja pyritään saavuttamaan niitä. Työ tekijäänsä kiittää, eikö sitä ollut sellainen sanonta? Unelmat ovat mahdollista saavuttaa, jos olemme valmiita ahkeroimaan niiden eteen? Oletko sinä siis valmis?
Toivosta aiemmin kirjoittamani blogi löytyy :
https://hyvaksyvastiyhdessa.com/l/ajatuksia-toivosta-voimavaraksi-elamanpolulle/
ja uuden vuoden mahdollisuuksista
Toivon täyteistä vuotta!