Tunnista milloin on oikea aika päästää irti jostakin omassa elämässä.
Elämässä on hetkiä jolloin tulee aika luopua, päästää irti ja suunnata kohti jotakin uutta. On aika tehdä tilaa jollekin uudelle ja muuttaa suuntaa. Se ei välttämättä ole huono asia, vaikka se tarkoittaakin jostakin irti päästämistä ja luopumista.
Itse olen luopumisen tuskaa työstänyt hyvinkin pitkään liki kymmenen vuotta. Tunnistin sisäisen tarpeeni muutokselle. Toki siinä oli sitä mistä nautin ja missä koin onnistuvani. Vuosien kuluessa koin kuitenkin, että reunaehdot työssä lisääntyivät. Vaatimusten lista alkoi syödä työn ilon ja imun. Ne tehtävät, joissa toimin eivät tuntuneet enää täysin omiltani. Aloin
väsymään normaalia enemmän työssäni, koin etten ollut siinä enää niin
hyvä kuin aiemmin ja kokemani palo työtä kohtaan alkoi hiipua. Aloin epäröimään onko itselläni enää mitään annettavaa näiden koko ajan lisääntyvien vaatimusten edessä.
Askelmerkkejä aloin muutokselle järjestelemään, kun huomasin sisäisen tarpeen muutokselle. Pitkään olen suunnitellut, toteuttanut suunnitelmaa ja valmistellut itseäni, mutta myös läheisiäni muutokseen. Kaikki muutokset eivät voi tapahtua nopeasti, jos niihin liittyy useampia ihmisiä, rakenteellisia tekijöitä tai jos itseltä siirtymävaiheen jälkeen vaaditaan uutta osaamista tai ammattitaitoa.
Kun tilanne on itselle selvä on hyvä tehdä suunnitelmaa ja askelmerkkejä, miten tästä eteenpäin. Ennenkaikkea on itsensä kanssa käytävä vuoropuhelua siitä mitä elämältään haluaa ja millaisia odotuksia itsellä on omaan elämäänsä. Näistä on hyvä keskustella myös niiden lähimpien ihmisten kanssa. Millaisia ajatuksia ja toiveita heillä on tilanteessa. Yhdessä on hyvä pohtia millaisia mahdollisuuksia muutos kaikille yhdessä tuo. Mistä halutaan pitää kiinni, mitä uutta halutaan ottaa osaksi yhteistä arkea ja mistä ollaan valmiita joustamaan tai luopumaan. Sanomattakin on selvää, kun yhden perheenjäsenen elämässä tapahtuu muutoksia vaikuttaa se kaikkien arkeen.
Omasta työstä oli pakko ottaa askelia etäälle, tehdä etänä työtä. Ottaa ihmisiin, asioihin ja kaikkeen mahdolliseen etäisyyttä. Tämä mahdollisti myös sen, että voi rauhassa tutkia itseään ja omia reaktioitaan. Miltä se tuntuu päästää irti? Antaa tilaa ratkaisun tekemiselle. Mikä siinä on vaikeaa? Mikä helppoa? Mille kaikelle luopuminen luo tilaa ja mitä se vie pois. On myös varauduttava, että tehty suunnitelma ei toteudu niin kuin toivoo. On hyvä olla ainakin pari varasuunnitelmaa ajatuksella mitä jos suunnitelma ei toteudu? Lähdin myös tutkimaan mikä omaa oloani helpottaa; mikä auttaa venyvässä tilanteessa jaksamaan? Mikä helpottaa stressiin? Löysin mindfulnessin, hengitysharjoitukset ja omien tunteiden ääneen sanottamisen sekä sen hetkisen tilanteen hyväksymisen. Opin tarkastelemaan sitä mihin voin vaikuttaa ja mihin en voi vaikuttaa. Tämän myötä taas tiesin mihin kannattaa keskittyä, eli vain niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa.
On hyvä, jos prosessi ei pitkity kohtuuttomasti. Koen, että omalla kohdallani näin on päässyt käymään. Ajattelen, että myös muut ovat aistineet nämä muutoksen tuulet, vaikken ole niitä ääneen sanottanut. Sanaton viestintämme ja läsnäolomme kuitenkin viestii sen jollakin tasolla, ettemme ole enää läsnä samalla tavalla kuin aiemmin. Olemme jo matkalla jonnekin.
Eli kiteytettynä:
1. Kuuntele itseäsi ja tutki omia tarpeitasi. Minkä ongelman haluat tilanteessa ratkaista?
2. Keskustele läheistesi kanssa ajatuksistasi ja tarpeistasi.
3. Suunnittele askelmerkkisi. Mitä järjestelyjä, oppimista tai luopumista toteutunut suunnitelma edellyttää. Mistä kannattaa aloittaa? Mitä teet ensin?
4. Ota itsellesi aikaa ja tilaa - löydät kyllä oman tapasi tutkia ja kuunnella sisintäsi. Varmista, että suunta on oikea.
5. Tee myös varasuunnitelma tai kaksi.
Eteenpäin - suuntana oma ainutkertainen elämä ❤️