Tukena yhteisellä matkalla - parisuhteen yhteiseen hiileen puhaltamista
Tiedustelen puolisoltani hänen suunnitelmiaan maaliskuiselle lauantaille. Hänellä ei ole erityistä. Kysyn lähtisikö hän mukaani, kun olen järjestänyt itselle aamupäiväksi ohjelmaa, mutta iltapäivän voisimme tehdä yhdessä jotakin pääkaupungissa. Puolisoni pohti hetken ja sanoi, että kyllä se sopii. Hän ei ensimmäisenä lähtenyt kyseenalaistamaan suunnitelmaani, miksi olen osallistumassa johonkin sellaiseen minkä tiesin jo ennalta häntä ihmetyttävän. Hän oli myös valmis odottamaan minua muutaman tunnin ennen yhteistä aikaamme.
Monesti me tuomitsemme puolisomme suunnitelmat jo ennakkoon, koska ne eivät vastaa omia hyviä käsityksiämme. Olen minäkin siihen sortunut. Kuitenkin, kun katsoo tarkemmin ja pyrkii tarkastelemaan monen eri näkökulman kautta asioita ymmärtää niiden merkityksiä eri tavoin. Iän ja elämänkokemuksen koen myös laajentavan kykyä katsoa asioita kypsemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Ymmärtää asioiden merkityksen toiselle, varsinkin jos toinen osaa vielä itse kertoa miksi jokin on itselle tärkeää. Näin hän tekee sen näkyväksi eikä toisen tarvitse ymmärtää toisen ajatuksia tai mielenjuoksuja.
Tämä on puolisolta sinun tukemistasi ja hettäytymistä alueelle, mikä ei ole itselle ehkä niitä vahvimpia osa-alueita. Tämä ei ole välttämättä se asia, johon puoliso haluaisi itse osallistua, mutta hän tulee, koska kokee asian olevan sinulle tärkeä. Sinä olet puolisollesi tärkeä ja hän lähtee mukaasi. Se on niin yksinkertaista parhaimmillaan. Toiset taas saattavat kokea, että puolison ei tarvitse lähteä jos häntä ei kiinnosta. Tämä toimii molempiin suuntiin yleensä suhteessa tai sitten toinen olettaa niin ja toinen on tyytymätön. Nämä näkemykset on hyvä puhua auki. Mikä merkitys puolison tuesta on itselle? Mikä merkitys sillä taas on jos itseä kiinnostamattomat asiat jättää väliin? Onko parisuhteessa riittävästi aikaa yhdessä ololle? Mitkä asiat yhdistävät paria? Miten sitä yhteistä tekemistä voi lisätä? Vaatiiko yhteinen aika tai tekeminen jommalta kummalta joustoa vai molemmilta? Osaammeko luopua jostakin itselle tärkeästä yhteistä hyvää edistääksemme?
Olen ollut maalaamassa paneelia, ajamassa ja kantamassa tiiliä, jotta ketään muuta ei tarvitse pyytää avuksi. Hakenut vieraasta kaupungista tavaraa osoitteen mukaan puolison pyynnöstä. Osallistunut liikuntaan, jossa en ole hyvä vaan aivan surkea pelkästään siksi, että puoliso on halunnut pitkästä aikaa sitä kokeilla. Olen lukenut lakitekstejä ja tehnyt asiakirjoja vailla alan koulutusta ja onnistunut siinä paremmin kuin hyvin vain halusta tukea toista. Ihminen venyy uskomattomiin suorituksiin, kun haluaa kannatella ja auttaa rakastaan. Rakkaus on tekoja. Rakkaus on sanoja. Rakkaus on yhdessäoloa.
Yhdessä oleminen on yhteisen ajan löytämistä ja yhteisen hyvän tekemistä vastavuoroisesti. Molemmilla on hyvä olla omia harrastuksia, mutta myös sitä yhteistä aikaa. Aikaa keskustella siitä mikä tuntuu hyvältä yhdessä ja mihin halutaan panostaa tässä suhteessa. Yhdessä tekeminen ja toisen tukeminen rakentaa vahvaa parisuhdetta.
Hyviä kevätpäiviä!