Takin kääntämistä vai sittenkin ihmisenä kasvamista ja joustavuutta?

Näin vaalien jälkeen saa lukea paljon siitä, kun ihmiset muuttavat mieltään he ovat takinkääntäjiä. Herää mieleen ensimmäisenä se kuinka monta kertaa itse on muuttanut mieltään elettyjen elinvuosien aikana. Voisi sanoa, että satoja ja jopa tuhansia kertoja. Tuleeko itsellesi mieleen asiaa tai kokemusta, joka olisi muuttanut omassa elämässäsi käsitystä jostakin asiasta tai kokemuksesta?

Mistä pääsen moiseen määrään takinkääntöä. Pelkästään ihmisen kasvua ja kehitystä tarkastelemalla. Jos Kolumbus ja kumppanit olisi aikanaan uskonut, että maa on litteä pannukakku eläisimme siinä käsityksessä edelleen ellei joku olisi ollut valmis uskomaan ja ajattelemaan toisin. Meidän ajatuksemme kasvu ja kehitys olisivat pysähtyneet siihen paikkaan. Kukaan ei olisi uskaltanut tutustua ympäröivään maailmaan eikä tänäpäivänä olisi globalisaatiosta tietoakaan. Pelkästään pienen lapsen kasvu jo osoittaa sen, että maailmankuvamme ja tietoisuutemme avartuu koko ajan. Ensin pieni vauva näkee oman perheensä ja kotiympäristönsä. Hänellä ei ole vielä käsitystä mistään laajemmasta kokonaisuudesta. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa sitä enemmän hän oppii käyttäytymisen, sosiaalisten ja fyysisten (tarkoitan koko elinympäristöä fyysisillä suhteilla) suhteiden merkityksiä ja lainalaisuuksia.

Meillä voi olla monia uskomuksia, jotka ohjaavat toimintaamme. Joskus nämä uskomukset voivat luhistua ja meille muodostuu uusi tapa toimia tai ajatella. Voimme ajatella ettemme osaa jotakin, emme edes yritä. Jokin asia voi pakottaa meidät yrittämään ja sitten huomaamme osaavamme asian. Näitä elämän pieniä oivalluksia. Itse tätä testaan taas vaihtamalla polkupyörään vaihteet. Oletus oli ensin, että pyörä tarvitsee huoltoa. Lopulta päädyn ostamaan vaihteet itse ja yritän ne vielä asentaakin. Uskomus siitä, että en selviydy jää taka-alalle ja olen avoin ainakin yrittämään. Illalla sen näkee miten siinä onnistun tai epäonnistun. Vahvempi tunne itselläni on onnistumisesta kuin epäonnistumisesta.

Kyky nähdä takinkääntäminen kasvun mahdollistajana antaa se  voimavaroja. Jos emme muuttaisi mieltämme emme kasvaisi ja kehittyisi ihmisenä. Siksi minua aina vaalien jälkeen tuppaa huvittamaan nämä puheet takinkääntämisestä. Aina ei voi elää samalla tavalla ajatellen tai toimien tai kiertää kehää. Antakaamme siis kavulle mahdollisuus. Kasvu ei sulje pois omia arvoja ja niiden mukaan elämistä.

Aurinkoa viikkoosi!