Sukujuuret voimavarana
Jokainen on varmasti pohtinut omia sukujuuriaan ja niiden merkitystä. Olen tehnyt sukupuutani ja päässyt osin 1600-1700-luvuille asti. Osin tutustumismatka on pysähtynyt sodan aikana kadonneisiin tai hävinneisiin asiakirjoihin.
On ollut varsin avaavaa ymmärtää suvun tarinaa ja sen merkitystä omaan elämäntarinaan. On pohtinut miten elämässä nainen tai mies on ikinäkään selvinnyt, kun kolme omaa lasta on kuollut. Tai oma puoliso on kuollut samaan aikaan nuorimman lapsen kanssa. Miten mies on selvinnyt kaikesta tästä. Uusi avioliitto ja uusia lapsia uuden puolison kanssa, uusiperheellisiä tuolloin jo. Tässäkin avioliitossa jälleen puoliso ja lapsi kuolee. Saman toistuessa kahdesti. Siinä on koeteltu miestä ja elämänuskoa. Kolmas avioliitto ja vielä lapsia uuden puolison kanssa. Pelkästään yhden ihmisen tarina on vaatinut sisua, uskoa ja toivoa elämään luottaen. Miten sitä olisi itse selvinnyt vastaavassa tilanteessa 1900-luvun taitteessa sen ajan yhteiskunnassa?
Talvisodan aikana evakkotaipaleelle lähtivät isoäitini lapsineen Kuolemajärveltä Hatjalahden kylästä. Samalla alueelta siirtyi myös muu suku Länsi-Suomeen. Miehet lähtivät rintamalle ja oli epätietoisuus siitä mihin perhe päätyy, miten miehille käy rintamalle ja miten matkasta selviää lasten kanssa. Tuohon aikaan ei vielä autoja ollut, joilla olisi kuljettu. Paljon oli pieniä ja isoja askeleita sekä joitakin hevosvaljakoita vaunuineen. Hevosetkin pääosin rintamalla. Usko tulevaan ja toivo on ollut kantavana voimana noina aikoina, perheen merkityskin on varmasti korostunut. Isoisäni on ennen sotaa työskennellyt Venäjän puolella ja puhui venäjää. Hänkin yhtäkkiä ollut sodassa työtovereitaan vastaan. Se millaista psyykkistä joustavuutta ihmiset ovat tuona aikana tarvinneet voi vain ihmetellä ja keinoja selviytyä. Sota on jättänyt eri tavoin sukupolvilleen jäljet. Siitä huolimatta kaikki ovat selvinneet omin selviytymiskeinoin, elämä jatkui. Näitä on hyvä tarkastella millaisin tavoin suvuissa on selvitty ja käyttääkö itse jotain samoja selviytymiskeinoja ja ajatusmalleja. Millaisia malleja on suvusta saanut evääksi omalle elämänpolulleen?
Olen pohtinut miten nuo sukujen juuret vaikuttavat tänä päivänä ihmisten tarinoihin. Vaikuttavatko ne miten pienillä paikkakunnilla siihen kenen kanssa ollaan tekemisissä ja keitä siinä yhteisössä arvostetaan. Näkyvätkö historian ristiriidat tämän päivän yhteisössä? Ja jos näkyvät niin miten ne näkyvät? Ovatko ne vain jossakin suvussa kiertävää hiljaista tietoa vai onko asiaan löydettävissä laajempaa ymmärrystä? Tämä aihe on sellainen, että siihen haluan jossakin vaiheessa tutustua, jos siitä on tutkimusmateriaalia saatavilla. Karjalan evakoihin suhtautumista on tutkittu, joten siltä osin tietoa löytyy.
Uteliaisuuttani tein DNA-testin sukujuuristani. Sukujuureni on pääosin 91,7% suomalainen, 7,3% itä-euroopplainen ja 1% Itä-Aasian inuiitti. Tuon DNA-tutkimuksen mukaan sukuani asuu ympäri maailmaa yli 14 300 henkilö eri maissa. He eivät ole lähisukuani, mutta juuriani ympäri maailmaa. Emme voi katsoa maailmaa kapeasti ja lokeroiden. Olemme osa koko ihmiskuntaa, koko sen kulttuurien kehtoa. Jos emme hyväksy jotakin kansaa, miten voimme hyväksyä itsemme? Kaikki eivät ole edes tietoisia omista juuristaan ja mihin ne johtavat. Itselleni tuo inuiitin jälkeläisyys oli melkoinen yllätys ja herätti ison mielenkiinnon siitä miten ja missä vaiheessa sukujuuriini tämä etnisyys on mukaan tullut. Samalla jäin pohtimaan mitkä ovat itä-eurooppalaisten ja inuiitti-kansojen tyypilliset asiat, jotka ovat heille tärkeitä ja millaisia voimavaroja heillä on? Suomalaiseen yhdistettään tunnetusti ainakin puhdas luonto, sisu, sauna ja salmiakki.
On mielenkiintoista tutkia millaista onnistumista ja epäonnistumisen kautta löytyneitä voimavaroja omasta sukupuusta löytyy. Miten niihin on itse kiinnittänyt huomion vai ovatko ne jääneet huomiotta omassa elämässä? Miten näitä tietoja voisi hyödyntää omalla elämänpolulla?