Sitä odotamme muilta millaisena itsemme näemme - viisi vinkkiä miten luet itseäsi

Odotamme toisilta tietynlaista suhtautumista itseämme kohtaan. Tämä luomamme kriteeristö perustuu aiempiin kokemuksiimme, uskomuksiimme siitä millainen olemme ja millaisena itse itsemme näemme. Ihmissuhteissa tähän havahtuu. Etenkin niissä lähimmissä ihmissuhteissa, mutta myös muissa.

Lähimmissä ihmissuhteissa arvioimme sitä kuinka rakastettava voimme olla. Miten näemme itse oman vajavaisuutemme, puutteet, rikkinäisyyden ja kyvyn rakastaa sekä haluta pitää itsestämme huolta. Miten annamme toisten kohdella meitä? Onko esimerkiksi naljailu ja vitsailu kustannuksellamme ok ja miten toteutettuna voisimme olla osa vitsiä olematta liian totinen porukassa? Entä puuttuminen ulkoiseen olemukseemme? Osaammeko pitää puolemme ja kertoa loukkaantumisestamme, kun meistä siltä tuntuu. Koemmeko itsemme rakkauden ja huolenpidon arvoisiksi? Osaammeko itse hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme? Miten voimme odottaa sitä joltakin muulta, jos itse emme ole siihen valmiita?

Joskus meistä  voi jokin taho luoda kuvaa, jota emme itse tunnista itsessämme.  Se voi olla kuulopuheesta luotua mielikuvaa vailla kokonaiskuvaa tai edes kokemusta meistä itsestämme. Se voi olla luuloa tai oletusta, kun asioita vedetään yhteen vailla kunnon tietopohjaa. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti kuitenkin perustarpeineen hyvin samankaltaisia. Se millaisia muita tarpeita meille kehittyy tai syntyy on lähtöisin elinympäristöstämme ja meitä ympäröivistä ihmisistä sekä yhteisöstä. Joskus nämä muiden tahojen tai ihmisten tekemät oletukset voivat horjuttaa sitä näkemystä mikä meillä on itsestämme. Se miten tämä vaikuttaa meihin on yhteydessä kokemukseen itsestämme ja itsetunnostamme.

Minua aikanaan kiusattiin koulussa. Sain kuulla kuinka ruma, tyhmä ja osaamaton olen. Yhden kerran puolustin itseäni, kun omaisuuttani tärveltiin. Tämän seurauksena sai kiusaajani passituksen tarkkailuluokalle. Ei tarvinnut enää pelätä, että joku sylkee, haukkuu tai rikkoo tavaroitani. Hän ei ollut kuitenkaan ainoa kiusaajani. Seuraavana syksynä tuli kouluun uusi, joka haukkui rumaksi ja tyhmäksi. Ei kuitenkaan tärvellyt tavaroitani. Tähän opettaja kehitti toimintamallin, joka vähensi kiusaamista, mutta ei poistanut sitä. Sain kokea koko yläasteen, että olen sopimaton siihen muottiin, jossa minun piti olla. Vanhempani kuitenkin olivat tukena ja luokanvalvoja sekä tietysti omat ystäväni. Kiusaaminen jätti kuitenkin minuun jäljen, joka on seurannut mukanani kaikki nämä vuodet. Olen ollut epävarma itsestäni, osaamisestani, kyvyistäni ja taidoistani. Se on vaikuttanut myös naiseuteni kokemukseen. En ole koskaan kokenut itseäni kauniiksi, vaikka minulle niin on aikuisiällä sanottukin. Koko aikuisikäni olen haastanut itseäni ja suorittanut opintoja, työelämää ja elämää yleensä. Olen testannut rajani ja tiedän mihin venyn. Olen yrittänyt näyttää itselleni (ja ilmeisesti myös muille), että osaan ja taidan. Nyt olen havahtunut siihen, että olemalla sinut itseni kanssa, se riittää. Ei tarvitse todistaa itselleni tai muille enää mitään.

Viisi vinkkiä tarkastella itseäsi:

1. Meitä ei määritä vain työ tai ammattinimike - olemme paljon muutakin muun muassa perheenjäseniä, ystäviä, sukulaisia, ryhmänjäseniä, harrastajia, yhteisönjäseniä jne. Elämällämme on merkitystä, millaisia merkityksellisiä asioita koet itsellesi tärkeiksi? Kuka sinä olet, jos et määrittele itseäsi minkään roolin tai naamion kautta?

2. Elämään kuuluu onnistumiset ja epäonnistumiset. Ne tapahtuvat meille halusimme tai emme. Aina emme voi niihin vaikuttaa, vaikka haluaisimme. Osatekijöitä ja muuttujia voi olla useita, jotka asiaan tai tilanteeseen vaikuttaa. Pohdi kolmea onnistumista ja epäonnistumista, jotka ovat itseesi vaikuttaneet. Miten ne ovat muokanneet tapaasi nähdä itsesi? Mitkä asiat ovat elämässäsi niiden takia muuttunut? Miten koet muutokset ja tapahtumat tällä hetkellä elämässäsi?

3. Millaista käytöstä sinä odotat itseäsi kohtaan? Oletko kertonut muille, jos koet itseäsi loukatun tai jonkin määritelmän itsestäsi vääränä? Jos et ole koskaan kertonut omasta kokemuksestasi, yritä sanoa ensi kerralla jotain " Tuo tuntui minusta pahalta" "Koen tuon sanomasi loukkaavana." Kerro kokemuksesta itsesi kautta, älä syyllistä niin tulet herkemmin kuulluksi.

4. Millaisen kuvan olet halunnut itsestäsi muille antaa? Millaisena haluat muiden näkevän sinut? Mitä ajatuksia se sinussa herättää? Koetko tuon kuvan itsestäsi realistisena? Millaista tarinaa haluaisit itsestäsi kerrottavan, pohdittuasi tätä kaikkea?

5.  Voit käydä puolison tai hyvän ystävän kanssa peilikeskustelun. Millaisia onnistumisia hän sinun elämässäsi näkee. Millaisia positiivisia ominaisuuksia hän on sinussa havainnut ja millaisia voimavaroja hän näkee sinulla elämässäsi? Mitä nuo kaikki ominaisuudet ovat antaneet keskinäiseen suhteeseenne? Keskittykää positiivisiin näkökulmiin.

Lasten ja erityisten helmien kanssa olen nähnyt usein tämän runon. Sitä ei sovi aikuisenkaan unohtaa. On kuitenkin myös hyvä tarkistaa se miten itse viestii itsestään ympärille. Arvostaako ja kunnioittaako itseään. Rakastakaa itseänne.

Mitä ajattelet ja sanot minusta
sitä luulet minusta.
Sinä olet sellainen minulle
miten minut näet.
Usko kuitenkin,
että mitä teet minulle,
miten kuuntelet minua,
sellainen minusta tulee.
(Palsio 1994)

Toiveikasta toukokuuta!