Päätösten merkitys omassa elämässä - miten pitää ja millaista päätöstä voi muuttaa?
Teemme päätöksiä aivan pienestä pitäen. Ensimmäiset päätöksemme liittyvät siihen mihin tartumme tai mitä käsillämme tai ensimmäisillä liikkeillämme lähdemme tavoittelemaan. Päätösten määrä lisääntyy ja niiden vaikutukset meihin itsemme aina kasvumme mukana. Kodin, ympäristön ja yhteiskunnan normit ja säännöt ohjaavat meitä päätöksiä tehdessämme. Pohdimme oikeaa ja väärää, tarkastelemme päätöstemme vaikutuksia itseemme ja muihin. Omaan elämänkaareen vaikuttavien päätösten tekeminen alkaa jo koulussa valinnaisaineissa ja siinä mihin suuntaamme opiskelemaan.
Millaisia päätöksiä teemme ja kuka tai mikä niihin vaikuttaa liittyy omaan kokemusmaailmaamme. Olemmeko kyllin rohkeita tekemään omia ratkaisuja kohti omia mielenkiinnon kohteita? Vai kaipaammeko jonkun läheisen rohkaisua? Onko omaa päätöksentekoamme hyväksyvästi vahvistettu? Onko vanhemmat tai joku muu läheinen korjanneet omaa valintaa tai moittineet siitä? Kenen ääntä päätöstä tehdessä kuuntelemme? Jos oma päätös on ollut oma, olemmeko osanneet kantaa siitä vastuun?
On asioita, joita päättäessämme tiedämme jo valmiiksi, että mielipidettä voimme muuttaa helposti. Se voi liittyä esimerkiksi lempivärin, lempi elokuvan, lempi musiikin, vaatetyylin, poliittisen näkökulman, mielipiteen tai ajatuksen muuttamiseen tietomme lisääntyessä. Sitten on asioita ja elämäntapahtumia, joiden muuttaminen on mahdollista, mutta ei aina helppoa. Näitä asioita ovat esimerkiksi eroaminen, uusi työ, muutto tai uusperheen muodostaminen. Lopuksi on tietysti päätökset, joissa tulisi muistaa, että itse on sen päätöksen halunnut esimerkiksi lapsen hankkimisesta tehdä. Lapsia ei saa sivuun, virtaa ei saa väännettyä pois silloin, kun ovat energisimmillään eikä volume nappia hiljemmaksi lapsen vaatiessa huomiota. Valintana ja päätöksenä lapsi on lopullinen. Biologista vanhemmuutta ei pääse karkuun. Vanhemmuutta voi yrittää paeta, mutta on hyvä selvittää siinä tapauksessa itselleen ja etenkin sille lapselle, miksi itsestä ei ole vanhemmaksi toiselle. Lapsi niin helposti syyllistää itseään.
Päätöksentekoon liittyy aina vastuu. Jokainen on vastuussa omista päätöksistään omassa elämässään. (Tässä en ota nyt kantaa väärään tai vajaaseen tietoon perustuvaan päättämiseen, niiden perusteella tehdyt päätökset ovat asia erikseen.) Jokainen tekee päätökset kuitenkin olemassa olevin tiedoin ja taidoin. Esimerkiksi pahoinpitelyyn syyllistyvästä puolisosta eroaminen on järkevä ja eettisesti oikea valinta. On kuitenkin hyvin yksilöllistä miten miellämme oman vastuumme päätöksenteon tilanteissa. Pysähdymmekö oikeasti miettimään omien päätöstemme seurauksia? Osa ammateista sisältää myös eettistä päätöksentekoa, jolloin joudutaan pohtimaan päätöksenteon seurauksia, haittoja ja hyötyjä. Kuinka usein sitä pysähtyy pohtimaan omassa elämässään? Oman elämän ratkaisuissa? Ei ole helppo rasti eikä päätös siitä kenen hyvää sillä päätöksellä hakee tai mihin asiaan etsii ratkaisua? Mitä vanhempasi, ystäväsi, lapsesi tai puolisosi sanoisi sinulle päätöksestäsi?
Avioliitto on yksi isoimmista päätöksistämme elämässä. Tänä päivänä pohditaan paljon onnellisuutta ja mikä tekee onnelliseksi? Tavoitellaan onnea ja omaa hyvää. Voisiko onni löytyä yhdessäolosta, tasaisesta arjesta ja syventyneestä rakkaudesta? Onko halua tutustua toiseen uudelleen? Syventää keskinäistä suhdetta, tehdä ja kokea jotain uutta? Se ei vaadi rahaa, mutta tahtoa tehdä yhdessä. Vuodet muuttavat meitä, kasvamme myös yksilöinä. Jaksammeko olla kiinnostuneita lähimmistä ihmisistä omien kiireidemme keskellä? Jaksammeko edelleen TAHTOA usean aviovuoden jälkeen? Onni lähtee pienistä asioista, jos sille antaa mahdollisuuden. Annatko sinä mahdollisuuden puolisollesi joka päivä johdonkin uuteen parisuhteessanne?
Päätösten pohdintaa päivääsi.