Voimavaroja oivaltamassa musiikin kautta

Oletko koskaan pohtinut, mistä omat voimavarasi tai suhtautumisesi elämään juontaa juurensa? Itse ajelin tässä taannoin moottoritiellä kohti Helsinkiä ja ymmärsin yhtäkkiä mistä oma selviytymisajatteluni kumpuaa. Se löytyy musiikista, jota olen lapsesta asti kuunnellut eri esittäjien kautta ja kuinka ollakaan vaikuttaa myös merkittävästi siihen millaista musiikkia aikuisena kuuntelen. Toki siihen vaikuttaa myös se kasvatusilmapiiri, jota vanhempani viljelivät. Aina oli toivo ja tulevaisuussuuntautuneisuus.

Muistan tätini kuunnelleen Vicky Rostin menolippua 80-luvun alkupuolella. Siinä on menolippu kauas ja suuntana on uusi elämä ja uusi ystävä. Hyvin tulevaisuuteen orientoituva, elämänmyönteinen ja reipas ote elämään, halu itse vaikuttaa omaan elämään ja sen suuntaan. Pois satuttavista asioista.  Yksi ikisuosikeistani on Gloria Gaynorin I will survive. Samalla tavalla positiivinen, vauhdikas ja omilla jaloilla seisomista kuvaava kappale. On hyvä muistaa, että meistä jokainen on oman elämänsä seppä. Emme voi odottaa, että joku toinen rakentaa onnemme, meidän omaa panostamme tarvitaan siinä hyvin paljon. Onni ja onnellisuus lähtee meistä itsestä, kukaan muu ei voi sitä meille valmiiksi tehdä.

Katri Helenan musiikilla on minulle aina ollut iso merkitys kappaleet on elämä laulu sekä lintu ja lapsi että monet muut. Elämä voi olla kuin laulu meille kullekkin, siinä voi olla niin mollia kuin duuriakin. Tuskaa ja riemua molempia niin kuin elämässä on.  "Lapsella vain voi silmät niin loistaa..." haaveet ja vapaus. "Valkoinen niin on kangaskin taulun, maalata voit sä auringon. Aurinko saa elämän kukkaan..." Lapsella mahdollisuus olla lapsi ja oikeus luottaa aikuisen tukeen murheiden kanssa. Tätä kaikkea varmasti tukee oma lapsuuteni, jossa lapsi on saanut olla lapsi, vaikka vaikeaa, sairautta ja tiukkaa taloudellisesti on ollutkin.  Lapsella on oikeus haaveilla ja kaikki on lapselle ainakin mielikuvissa mahdollista.

Pave Maijasen elämän jano kosketti minua teini-iässä. Kun päivät olivat joskus harmaita ja koulussa kiusattiin. Tämä kappale antoi voimaa jaksaa eteenpäin, vaikka muistan etten aluksi kappaleesta tykännyt. Se vaati sanoituksen pureskelemista ja hyväksymistä.  "Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä, ei voimiaan säästä, minut pystyyn kiskaisee..."  Tämä on ehdottomasti yksi voimalaulu. "Eteenpäin rohkaisee". Rohkaisua meistä tarvitsee itse kukin aina ajoittain omassa elämässään. Tässä minua kannatteli vanhemmat ja ne lähimmät ystävät, joista olen edelleen hyvin kiitollinen. Elämän nälkä ajaa minua vieläkin eteenpäin ja joskus ehkä hieman liikaakin. Olisi hyvä muistaa levätä välillä eikä tehdä montaa asiaa saman aikaisesti. En vain osaa hellittää.

Joskus pelkään etten kaikkea ehdi tekemään mitä haluaisin, siksi on niin kova kiire. Siksi Matin ja Tepon vauhti kiihtyy on yksi hyvin musiikkimakuuni soveltuva kappale. Kun saa hengähtää, vain yksi paikka jossa voi rentoutua... itselleni se oli pitkään tanssilava, nykyään viihdyn paljon kotona perheen seurassa tai ihan yksin. En kaipaa vapaa ajalla enää niin hulinaa vaikka toisinaan toivon, että vielä pääsisin jossakin vaiheessa tanssahtelemaan lavoille. Lapset kasvaa niin ehkä sitten.

Oletko pohtinut omaa musiikkimakuasi tältä kantilta? Millaisia voimavaroja löydät soittolistaltasi?

Leppoisaa loppuviikoa.