Odotuksia

22.10.2018

Millaisia odotuksia meillä on, millaisia odotuksia saamme ja joudumme ottamaan vastaan muilta? Mitä odotuksia meillä on itsellemme ja muille? Ovatko ne suhteessa osaamiseen, kykyihin, taitoihin tai käytettävissä oleviin resursseihin.

Ovatko odotuksemme realistisia siihen nähden mitä palveluilta, tuotteilta, työtovereilta, ystäviltä ja muilta kanssaihmisiltä odotamme. On hyvä pohtia mikä on kohtuullista? Mitä kohtuullinen yleensäkin tarkoittaa? Mikä on tarpeeksi riittävää, jotta se on hyvää. On tarkasteltava kokonaisuutta ja kaikkea mikä siihen vaikuttaa ja liittyy. Palveluiden ja tuotteiden osalta kohtuullisuus tarkoittaa sitä, että tietyt kriteerit niissä täyttyvät. Se on tuotteen tai palvelun käyttäjän turva siitä, että saa rahalleen vastinetta.

Ihmissuhteissa odotamme, että voimme luottaa toisten ystävällisyyteen, vilpittömyyteen, rehellisyyteen ja luotettavuuteen. Tai odotamme ainakin hyviä käytöstapoja. Kaikista ihmisistä emme voi pitää emmekä kaikkien kanssa tule samalla tavalla toimeen. Toisten kanssa juttu luistaa kuin se ei koskaan edes olisi päättynyt tai edes lakannut. Toisten kanssa keskustelu on väkinäistä ja pakotettua, asiaa on vaikea keksiä.

Ihmissuhteissa ja ihmisiä kohdatessamme haluamme olla näkyviä ja tulla aidosti kohdatuksi. Se, jos joku ei tervehdi tai kulkee ohitsemme tai jättää sanamme kuulematta saa tuntumaan siltä kuin olisimme tuulen kuljettama ilmavirta vailla mitään merkitystä. Se ei kuitenkaan kerro meistä ihmisinä vaan siitä henkilöstä, jonka kohtasimme. Mistä hänen tapansa kohdata ihmisiä on rakentunut hänen elämänsä varrella. Kykeneekö hän kohtaamaan, luottamaan tai arvostamaan toista ihmistä? Millaiset ovat hänen sosiaaliset taitonsa ja kykeneekö hän empatiaan toista kohtaan?

Osaammeko itse kohdata toisen? Tervehtiä ja vaihtaa kenties muutaman sanan säästä tai jostakin muusta aiheesta joka tilanteeseen sopii? Osaammeko pysähtyä kuulemaan ja aidosti kuulla toista? "Sinua harmitti, kun sinut sivuutettiin. Minuakin olisi harmittanut. Tuntui varmasti ikävältä." Eikä kaiveta sitä omaa vastaavaa kokemusta esiin, myötäeläminen riittää ja jos vielä käytämme samoja sanoja kuin toinen,  vahvistaa se kuulluksi tulemisen tunnetta. On hyvä tarkastella miten itse viestii. Vaikka tuntuisi, että emme osaa jotakin niin aina voimme oppia uusia tapoja.

Meitä kohtaan voi olla myös odotuksia, joista emme ole tietoisia tai sitten olemme tietoisia, mutta resurssimme eivät riitä odotuksissa vastaamiseen. Opettaja odottaa, että palautamme tehtävämme ajoissa, vaikka olemme juuri olleet kovassa kuumeessa, kun olemme varanneet aikaa tehtävien tekemisiin. Työyhteisössä voidaan odottaa, että ehdimme tekemään töitä muiden kanssa yhdessä vaikka oma työmme vie aikamme tai vapaaehtoistyössä odotetaan panostamme, mutta oma arkityö, perhe ja lasten harrastukset vievät ajan juuri noilta vapaaehtoistyön yhteisiltä tempauksilta.

Odotuksia on aina suuntaan tai toiseen. Tärkeää on, että muistamme olla niidenkin suhteen lempeitä itsellemme. On myös hyvä  sanottaa näitä omia tuntemuksia ääneen. Emme ole ajatustenlukijoita ja sanallinen viestintä auttaa usein lisäämään ymmärrystä. Joskus ei auta vaikka päällämme seisoisimme ja täyttäisimme kaikki toisen toiveet, jotta saisimme kokea olevamme riittävän hyvä. Tällöin on hyvä ymmärtää luovuttaa, koska koskaan ei näitä odotuksia tule täyttämään. Silloin kannattaa suunnata energiansa otollisimmille vesille.

Hyvää alkanutta viikkoa!