Minä olen minä!

Miten määrittelemme itsemme ja muut heijastuu usein sanoissamme, ajatuksissamme ja uskomuksissamme. Olemme jonkun lapsia "lakimiehen lapsia, kotiäidin lapsia, maatalon lapsia, päiväkodin hoitajan lapsia" tai olemme "Sirkun ja Saulin tai Pirkon ja Paulin" lapsia. Tai olemme alakoulun Emma, metallimies Matti, yrittäjä Yrjö tai taksikuski Kirsi. Ai, tuo on se kiltti Sara, tuima Taija, iloinen Ilona tai kiireinen Mirja. Mikään näistä ei kuitenkaan kerro mitä me oikeasti sisimmässämme olemme vaan kertoo enemmän siitä millaisia rooleja, muotteja ja mielikuvia meihin asetetaan. Nämä ovat vain osatekijöitä siitä kokonaisuudesta mitä olemme.

Kuinka pinnallisesti näemme itsemme ja toisemme? On hyvä pysähtyä aina joskus ja kysyä mitä minulle kuuluu? Teenkö oikeasti juuri niitä asioita joista nautin vai ohjaako toimintaani ja ajatusmaailmaani ne oletukset, joita luulen muiden minulta odottavan? Onko minulla lupa onnistua ja epäonnistua? Onko minulla lupa oppia ja opetella, vain vaadinko itseltäni täydellisyyttä? Se näyttää ainakin hyvältä ulospäin. Sisäisesti voi olla tyhjä ja ruoskittu olo. Ihminen on sisimmässään itselleen hyvin vaativa, toki tässäkin on eroja. Pieni ripaus lempeyttä itselle ei ole pahitteeksi. Lupa yrittää uudelleen ja tunnistaa ne heikot kohtansa on piilevä voimavara. Tällöin tiedämme mitä tietoa, taitoa tai osaamista tarvitsemme lisää. Olemme jo oivaltaneet.

Omat tunteet ja ajatukset on hyvä tuoda esiin. Jos kasaamme kaiken itseemme, rakennamme niistä vaan kasaa, joka on myöhemmin kuitenkin käsiteltävänä edessä. On hyvä pukea sanoiksi ajatuksena, kiukkunsa, ihmettelynsä tai pettymyksensä. On hyvä myös tunnistaa mistä nuo ajatukset ja tunteet nousevat. Ovatko ne pettymystä itseen, kumppaniin, ystävään tai lapseen? Nostaako tunteen esiin jokin aiempi kokemus kenties lapsuuden ajoilta. Meillä, kun on tapana nostaa vanhoja tunteita pintaan samankaltaisissa tilanteissa vuosia myöhemminkin. On myös hyvin merkityksellistä miten nuo ajatukset jakaa toisen kanssa. Osaako niistä kertoa toiselle, miksi tuntui pahalta, kun odotettu tapaaminen ei onnistunutkaan, työstä sai rakentavaa palautetta tai miten tuntui pahalta toisen torjuvat sanat. On hyvä tutkia itseään ja pysähtyä sen äärelle mikä tuo nämä fiilikset pintaan. Sanat satuttavat, jos niitä miekkana käyttää. On hyvä varmistaa mitä toinen tarkoitti ja tarkoittiko lainkaan sitä mitä ajattelimme.