Millainen naamiosi on ja millaisissa tilanteissa sitä käytät suojanasi?

Toisinaan haluamme suojata itseämme emmekä halua kertoa tai näyttää sitä kaikkea mitä todella ajattelemme, miten reagoimme tai tunnemme. Tämä kontrollointi on yksi suojautumiskeinoistamme. On ihmisiä, jotka haluamme päästää ihan lähellemme, joille voimme paljastaa itsemme ilman naamioita. Samalla ympärillämme on ihmisiä, joille emme halua kertoa tai näyttää kaikkia puolia itsestämme.

Oletko miettinyt onko sinulla naamioita ja jos on niin millaisia ne ovat? Missä tilanteissa niitä käytät ja mihin tarpeeseen? Oletko koskaan havainnut mistä tuo tarve naamion käyttöön on tullut? Ovatko siihen vaikuttaneet ihmissuhteet lapsuudessa tai nuoruudessa - miten sinut on kohdattu ja hyväksytty? Uskomus siitä ettei kelpaa sellaisena kuin on nostaa helposti naamion kasvoille. Haluamme olla hyväksyttyjä ja rakastettuja. Haemme vastausta ihmissuhteissa siihen, että kelpaammeko sellaisena kuin olemme.

Mikäli aiemmin on ollut kokemuksia siitä, ettei mahdu muiden ihmisten vaatimusten muotteihin ei uskalla olla erilainen. Pelko siitä, että onkin liian erilainen alkaa ohjata omaa käytöstä. Onko vanhemmilta saanut lapsena rakkautta, muilta läheisiltä hyväksyntää ja kelvannut ikätovereiden leikkeihin mukaan. Jos on kokenut koulukiusaamista tai kiusaamista yleensä kokee silloin, että itsessä on jotain vikaa vaikka syy on aivan toisaalla .

Vanhempien rakkaus ja hyväksyntä valmistavat elämään. Ne antavat perusturvallisuuden tunteen sekä kokemuksen siitä, että olet kyllin hyvä ja kelpaat kyllä. Tämä on hyvä perusta, mutta aina se ei riitä. Varsinkin koulu- ja opiskeluvuodet haastavat lapsen raakuudella toista kohtaan. Onneksi tällä matkalla on usein hyviäkin ystäviä. Syy ei ole kiusatussa vaan kiusaajan. Kiusaajalla itsellään on jokin ongelma suhteessa kiusattuun. Se voi olla kateutta ystävistä, vaatteista, perheolosuhteista, harrastuksista, saavutuksista opinnoissa tai työelämässä, yhteisestä ihastuksesta tai jostakin muusta vastaavasta. Tai siitä ettei ole tutustunut kiusattuun ja tekee hänestä oletuksia. Kiusattu voi rakentaa itselleen naamion, jotta tulisi hyväksytyksi. Hän voi peitellä niitä ei toivottuja piirteitä itsestään, joiden takia olettaa muiden häntä kiusaavan.

Meille jokaiselle on tarpeen tulla nähdyksi. Haemme usein keinoja siihen, että meidät huomataan. Jos se ei onnistu hyvällä haemme huomiota myös kyseenalaisin keinoin. On hyvä havainnoida itseään uteliaasti. Omia tunteitaan ja ajatuksiaan, mistä ne nousevat ja millaisiin reaktioihin ja toimintatapoihin ne meitä johdattavat.  On tarpeen tutkia näitä omia mielenliikkeitä, kun ne käyvät sisäistä keskustelua. Miksi juuri tuo näkökulma tulee itsellesi valituksi?  

Parisuhteessa naamiota voi joutua käyttämään mustasukkaisen puolison takia. Et voi olla muiden ihmisten seurassa siten kuin haluaisit ja normaalisti olisit. Joudut rajoittamaan käytöstäsi puolisosi takia. Muuten toimimalla puoliso voisi kiukutella ja syyttää sinua sellaisista ylilyönneistä, joita et ole edes tehnyt. Tähän vaikuttaa paljon se millainen luottamus välillänne on. Omalla käytöksellä voi joko vahvistaa tai vähentää tuota reagointia. Kuka sitä julkisesti tekisi muuten kuin pienessä humalassa tai harmistuneena toisen käytökseen.

Työelämässä voimme joutua käyttämään ammatillisten roolien naamioita. Asiakaspalvelussa ja hoitotyössä on toimittava hyvän palvelutavan mukaan asiakasta kohtaan. Omat mielipiteet ja näkemykset tulee pitää omana tietona vaikka joskus tekisi mieli asiakkaalle sanoakin, että tämä on hankala tai tämän läheisen kanssa yhteistyö ei suju. Ammatillinen työskentely edellyttää naamiota ja omien reaktioiden peittelyä. Samalla työskentelyltä odotetaan "elävänä olemista" omalla persoonalla työskentelyä eri tilanteissa. Tästä näkökulmasta katsottuna ammatillisen roolin naamiot voivat eri tilanteissa olla välttämättömiä, mutta niiden säilyttäminen voi olla haastavaa.

Osaammeko antaa toiselle tilaa olla itsensä. Näytämmekö, että toinen kelpaa sellaisena kuin on, virheineen kaikkineen? Se toisessa oleva meitä ärsyttävä piirre voi olla hänelle positiivinen voimavara. On osattava katsoa negatiivisten ominaisuuksien taakse ja pyrittävä uudelleen määrittelemällä näkemään ne positiiviset vahvuudet, joita ihmisellä on. Täydellistä ihmistä emme varmasti ole koskaan nähneet? Itseänikin katsoo peilistä melko keskeneräinen ja vielä oman kasvunsa kanssa  tahiva nainen.

On kuitenkin tärkeää, että löytää itsestään niin hyviä puolia kuin niitä osa-alueita, joita vielä voi kehittää. Joskus olen istunut pöydän ääressä ihmisen kanssa, joka koki ettei hänessä ole enää mitään kehitettävää. Tämä sai minut aika hiljaiseksi ja kysyin, että onko hän aivan varma, kun koko elämä on pitkä opintomatka. Hän oli näkemyksestään varma. Nyt jos olisi mahdollisuus, kysyisin häneltä saman kysymyksen näiden kuluneiden vuosien jälkeen. Hän ei varmaankaan tarvinnut naamiota tai sitten se oli tiukasti hänen kasvoillaan.

Naamio on hyvä suoja, mutta tarvitaanko sitä joka tilanteessa? Kenen kanssa et tarvitse naamiotasi? Mikä hänen kanssaan on erilaista verrattuna tilanteisiin, kun naamiota tarvitset?

Hyvää viikonloppua!