Mikä on oikea tapa toimia poikkeavissa olosuhteissa läheisten suhteen - miten jäsentää tilannetta tuomitsematta?
Covid-19-virus on rajoittanut elämäämme muutamien viikkojen aikana hyvin paljon. Tuonut eteemme sellaista mihin emme ole kunnolla maana tai ihmisiä osanneet edes varautua. Virus on tuntematon uhka, jota emme vielä täysin tunne emmekä tule vielä hetkeen kunnolla tuntemaan, vaikka se on ihmisiä sairastuttanut ympäri maailmaa. Hyvää tutkimustietoa ei vielä ole riittävästi ja aivan liian lyhyt aika on viruksen leviämisen alusta kulunut tähän päivään. Tutkittavaan asiaan, kun saa hyvää etäisyyttä, kun se ei ole ihan ajankohtainen ja akuutti. Näin ei vielä ole.
Mielenkiinnosta olen seurannut uutisointia ja eri toimenpiteitä maassamme ja muualla maailmassa viruksen ympärillä sekä ihmisten mielipiteitä liittyen virukseen ja toimenpiteisiin. Viranomaisten ohjeetkin ovat olleet poukkoilevia ja muuttuneet useaan kertaan matkan varrella. Onko siinä sitten kenenkään hyvä toimia? Teet niin tai näin teet aina jonkun mielestä väärinpäin? Eikö?
Osa ajattelee, että ei haittaa vaikka virus tarttuu ja toisen mielestä tuhlataan liikaa rahaa yhden covid19-viruksen aiheuttaneen sairauden hoitoon. Joissakin maissa haetaan laumaimmuniteettia, joka on kuitenkin aiheuttanut sen, että yhteiskunnan "heikompi aines" eli riskiryhmään kuuluvat sairastuessaan ovat erittäin isossa vaarassa menehtyä sairauteen. Tämä luonnollisesti tulee tulevaisuudessa vähentämään näiden ihmisten yhteiskunnallisesti aiheuttamia kuluja (hoito hoivakodeissa, lääkekustannukset, sairauskulut jne.) Itselleni tästä kuitenkin nousee iso kysymys mikä on ihmisarvo? Eikö se pitäisi olla meillä kaikilla yhteneväinen? Minkä arvoinen olet ajatellut olevasi? Entä läheisesi? Miltä se arvotus, joka yhteiskunnallisesti sinulle annetaan tuntuu?
Paljon puhutaan oikeudesta sosiaalisiin suhteisiin ja yhteydenpitoon omaisten kanssa. Monessa hoivakodissa asuu myös riskiryhmään kuuluvia. Virus on hajuton, mauton ja näkymätön, sitä voi kantaa vaikka ei yhtään itse tai kukaan läheinen oirehtisi mitenkään. Rajoitukset eivät ole meille kenellekään helppoja, vielä vähemmän näille ryhmille, jotka tarvitsevat apua ja tukea arjessaan. Eikö kuitenkin se oma tarve ole selainen, että sen voi asettaa sivuun, jotta kukaan muu ei tuollaisessa yksikössä sairastu? Ymmärrän, että lasta tai muuta omaista voi olla ikävä sekä tilannetta vaikea muuten ymmärtää. On kuitenkin useita muita tapoja viestiä tänä päivänä.
Monissa yksiköissä on kehitetty normaalin arjen ympärille muutakin ohjelmaa, jotta arki ei puuduttaisi. Virus ei estä ulkoilua yhdessä suojaetäisyyksin. On kuitenkin aivan eri asia tulla yksikköön sisälle vierailulle. Vai mitä ajattelet? Voitko olla varma, että viime kauppareissulla tai taksimatkalla et ole saanut kutsumatonta vierasta mukaasi? Olisitko valmis ottamaan oman läheisesi kanssa sen riskin, että joku viruksen tuo yksikköön vieraillessaan ja seuraavaksi saat pelätä menehtyykö läheisesi? Hoitajana kantaa varmasti myös jatkuvaa pelkoa, että työpaikalle ei tuo mukanaan mitään ylimääräistä? Syyllistä haetaan kuitenkin heti, kun joku kuolee? Olisitko valmis kantamaan tuota taakkaa? Hakisitko itse syyllistä, jos omaisesi hoivakodissa menehtyisi? Aika ei ole helppo kenellekään, kuten olen todennut. Asioilla on monia puolia ja niitä kaikkia kannattaa pohtia. Eettisesti tässä on monta näkökulmaa ihmisarvo jo itsessään yksilön oikeuksista, vastuusta ja velvollisuudesta niin itseä kuin muita kohtaan. Turvallisuus ja terveellisyys itseä, muita ja yhteisöjä kohtaan.
Oletko ajatellut missä tilanteissa itse toimit oikein, siten että huomioit toimivasi oikein myös lähieisiäsi kohtaan? Millaisia omia tarpeita korona ajan eristäytyneisyys on sinulle nostanut esiin? Oletko pohtunut mistä nuo tarpeet nousevat? Onko sen taustalla millaisia tunteita? Onko yksin tai perheen kanssa olo sinulle helppoa? Oletko joutunut luopumaan monesta harrastuksesta? Oletko kiinnittänyt huomioita siihen miten itse toimit ja suhtaudut hygieniaan ja toisten kohtaamiseen korona-aikana? Onko etäisyyden pitäminen helppoa? Mikä sinulle on vaikeinta tänä aikana? Missä olet mielestäsi erityisen onnistunut? Mitkä ovat vahvuutesi, joita tämä aika on sinulle opettanut itsestäsi? Miten voit noita vahvuuksia jatkossa hyödyntää? Mikä sinulle on tärkeintä korona aikana läheisesi suhteen? Terveys, turvallisuus vai tapaamisten mahdollistaminen? Vai jotakin ihan muuta?
Oma läheinen viettää hoitokodissa äitienpäivän, vaikka yleensä on perheemme kanssa. Se on meille rakkauden ja terveyden ratkaisu. Kakkua vein rasiassa hoitajalle hoivakodin oven taakse hänelle annettavaksi. Tämä hetki tavallaan, vaikka ikäväkin on.
Äitienpäivä terveisin.