Lapsesta nuoreksi tukemisen viisi tärkeää näkökulmaa

On sanonta, että jokainen itu tietää miten kasvaa puuksi. Jokaisella on omat sisäiset tarpeensa ja näkemyksensä siitä millainen minusta tulee. Samalla jokainen epäröi jollakin tavalla sitä millainen itsestä pitäisi tulla. Tähän vaikuttaa hyvin paljon se elinympäristö, missä on kasvanut ja millaiset ovat olleet varhaiset vuorovaikutussuhteet olleet.

Lapsen kasvuun ja kehitykseen on monissa tutkimuksissa osoitettu varhaisen vuorovaikutuksen merkitys. Miten lapsen tarpeisiin on vastattu ja millaisessa vuorovaikutussuhteessa hän on ollut huoltajaansa kanssa noina elämänsä ensimmäisinä elinvuosinaan. Tuossa vaiheessa rakentuu lapsen käsitys itsestään onko hän turvallisuuden, hyväksynnän ja rakkauden arvoinen. Tämä vaikuttaa paljon siihen miten lapsi näkee itsensä, oppiiko hän rakastamaan itseäään ja luottamaan omiin taitoihin ja kykyihinsä. Tuleeko lapsen onnistumiset ja osaaminen nähdyksi. Osataako epäonnistumisia tukea rakentavasti lapsen itsetuntoa tukien.  Tunnistetaanko sitä osa-aluetta, jossa lapsi tarvitsee tukea suoriutuakseen itsenäisesti opeteltavasta asiasta? Tässä tarvitsee osata havainnoida ja haastatella lasta - tutkia, ihmetellä, löytää ja oivaltaa yhdessä.

Jokainen lapsi kasvaa omassa tahdissaan. Osa oppii ilmaisemaan itseään ja erilaisia taitoja nopeammin kuin toinen. Osa on  itsenäisempiä aiemmin, osa on sosiaalisempia, osa on fyysisempiä tai kongnitiivisislta sekä henkisiltä taidoiltaan vahvempia kuin toiset. Kaikki lapset ovat kuitenkin ihan yhtä arvokkaita ja osaavia yksilöllisten vahvuuksiensa kanssa. On osattava rohkaista ja kannustaa lasta näiden vahvuuksien kautta. Nostaa ne esiin näkyväksi, jotta lapsi itsekin oppii huomaamaan ne. Jos jokin ei onnistu siinä mitä yrittää, ei siitä kannata tehdä numeroa. Tällöin kannattaa pohtia sitä mitä lapsen vahvuuksista ja osaamisesta voisi hyödyntää tuon opeteltavan asian kanssa. Vahvistaa lasta vahvaksi hänen omia vahvuuksiaan hyödyntäen.

Lapsen kasvaessa teini-ikään hän alkaa kokeilla omia rajojaan ja omaa pystyvyyttään. Arvio omista taidoista voi olla liioiteltua. Voidaan kuvitella mitä muut jo odottavat nuoren osaavan, taitavan tai pystyvän. Porukassa on voimaa, mutta joskus tyhmyyttäkin. Tästä harhasta on hyvä keskustella lempeästi ettei käy huonosti. On kuitenkin usein halua kuulua joukkoon ja tiettyyn piiriin.

Lapsen ja nuoren aivojenkehitys on kuitenkin melkoisessa myllerryksessä juuri nuoruusvuosina. Ne kehittyvät aina 25-ikävuoteen asti, kunnes ne saavuttavat aikuisen aivojen toimintarakenteet. Tähän asti nuori voi olla hyvin impulsiivinen - tunteiden, ajattelun ja toiminnan hallinta vaatii harjoittelua. Tähän millaiset aivot kullekkin nuorelle muodostuvat vaikuttaa niin perintötekijät kuin ympäristötekijät. Tänä aikana aivojen hermoverkostot kehittyvät ja vahvistuvat eri aivoalueiden välillä.  Siksi nuori tarvitsee arkeensa hyviä rutiineja, joita ovat muun muassa riittävä uni, säännöllinen liikunta ja monipuolinen ravinto. On hyvä sopia nuoren kanssa yhdessä asioista ja haastaa heitä pohtimaan. Joskus kyllä hämmästyy miten perillä ja tietoinen nuori itse on ruoka-aineiden terveellisyydestä tai haitallisuudesta. Tämän päivän nuoret seuraavat aikaansa ja keskustelevat asioista. On kuitenkin hyvä ohjata oikean tutkitun tiedon pariin, koska niin paljon on tietoa saatavilla somen ja kaikkien muiden medioiden kautta, että nuoren harhaanjohtaminenkin on mahdollista.

Usein myös lukee siitä kuinka nuoret kokevat, että aikuinen ei ole riittävästi saatavilla tai kiinnostunut siitä mitä nuorelle kuuluu. Läsnäolon riittävyys on kuitenkin hyvin merkityksellinen. On osattava antaa nuorelle riittävästi tilaa itsenäistyä, mutta myös huolehdittava siitä, ettei hän koe, että hänestä ei välitetä tai olla kiinnostuneita. Itsenäistyminen on kuitenkin aikaa jolloin nuori tempoilee lapsuuden ja lähestyvän aikuisuuden välillä. On hyvä olla saatavilla ja lähellä, tehdä tilaa yhteisille keskusteluille sekä ymmärtää se, että millaisen kuvan itsestään välittävänä aikuisena haluaa antaa lapsilleen. Se on kuitenkin sellainen, joka useimmiten seuraa sukupolvelta toiselle jollakin tavalla, eikä aina edes tietoisesti vaan tiedostomatta. On hyvä kysyä mitä nuori itse sinulta odottaa ja mitä odotuksia tai ajatuksia itselläsi olisi ehkä nuorelle matkaevääksi elämän matkalle.

Kiteytettynä viisi kohtaa

1. Huolehdi hyvästä vuorovaikutuksesta, mielellään jo ihan varhaisessa vaiheessa - varhainen vuorovaikutus

2. Vastaa lapsen tarpeisiin - ei tarkoita tavaroiden ostelua, vaan perustarpeiden tyydytystä - fyysiset tarpeet (mm. ravitsemus, lämpö, liikkuminen), turvallisuuden tarve, läheisyyden ja hellyyden tarve, arvostuksen tarve, jne. (tarkemmin voi tutustua Maslown tarvehierarkia)

3. Vahvuuksien vahvistaminen ja niiden avulla uuden oppiminen (positiivinen psygologia ja ratkaisukeskeisyys)

4. Arjen turvalliset rutiinit - uni, liikunta ja monipuolinen ruokavalio

5. Läsnäolo -  tietoinen kiinnostus nuoren elämästä ja häntä pohdituttavista asioista. Kyky olla aidosti läsnä ilman pelkkää "joo joo" kommenttia. Tämä on kuulemma kommenntina sellainen, että silloin tietää ettei toinen ole kuunnellut.

Mukavaa orastavaa kevättä!