Kolme tapaa kasvattaa lasta taitolähtöisesti

Tarvitsemme läpi elämän erilaisia taitoja, toisia taitoja enemmän toisia vähemmän. Kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani hyvän huomaamisesta arjessa, että nostaisimme esiin niitä lapsen taitoja, joissa hän on hyvä kieltämisen sijaan.

1. Jos lapsi ei käyttäydy kuten toivot hänen käyttäytyvän, pohdi yhdessä lapsen kanssa millaista taitoa lapsi tuossa tilanteessa olisi tarvinnut. Lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan tarviten lisää uusia taitoja. Anna lapsen nimetä tuo taito haluamallaan nimellä, ei väliä vaikka nimi olisi vähän hassukin. Se motivoi lasta työskentelemään taidon saavuttamiseksi. Aina välillä tarvii muistuttaa tuon taidon opettelusta ja siitä kuinka kertaus on opintojen äiti.

2. Anna lapselle mahdollisuus erehtyä ja oppia (niissä asioissa, joissa ei ole vaaratilanteita). Erehdykset ja kantapään kautta tulevat opit jättävät kyllä lähtemättömän vaikutuksen niin lapseen kuin aikuiseenkin. Epäonnistumista ei kuitenkaan saa liiaksi korostaa, se tuntuu usein jo muutenkin pahalta. Siitä voi lapsen kanssa keskustella mitä hän tästä oppi ja lähestyä epäonnistumisen tunnetta empatian ja välittävän kohtaamisen kautta. Meistä jokainen on kokenut miltä akilleen kantapää tuntuu. Yhdessä voitte pohtia mitä lapsen kannattaa ajatella ja miten toimintaansa suunnitella ettei vastaava oppimistilanne tule enää eteen.

3. Mallinna itse omalla käytökselläsi, puhe- ja toimintatavallasi käytöstä, jota toivot lapsesi noudattavan. Lapsi imee mallin läheisiltä aikuisilta kuin sieni pesuveden. Lapsi osaa myös itse oivaltaa kun käytös- ja toimintatapamme eivät ole hyviä sanoittaen ne tilanteissa ääneen. Näitä on hyvä puhua auki mistä aikuinen oli kiukkuinen, kun ärräpää pääsi suusta luikahtamaan ulos. Yhdessä voitte hakea keskustelussa keinoja miten voi ilmaista negatiivisetkin tunteet. Ne ovat myös tärkeää saada jakaa, jos harmittaa tai suututtaa. Tunteet tulevat ja menevät, lapsen on koettava turvallisuuden tunne myös sillä hetkellä ja löydettävä turvallinen keino purkaa nämä tunteet.

Meillä teini osaa jo kysyä, menikö aikuisella tunteisiin, kun jokin harmittaa. Lapset ovat mielettömän hyviä peilejä meille aikuisille. Se lapselta kuultu suora palaute on hyvä ottaa myös itse oppituntina. Oma aikuisuus ja sen keskeneräisyys tulee nähdyksi näissä lähimmissä ihmissuhteissa. Ei voi vaatia lapselta sellaista, jota itsekään ei osaa. Sitä voi kuitenkin opetella yhdessä.

Iloa päivääsi!

Kannattaa tutustua Muksuoppiin https://www.kidsskills.org/fin/