Kannustus ja pelaajan arvottaminen - viisi vinkkiä miten kannustaa rakentavasti lapsia ja nuoria
Tämä aihe jäi mietityttämään itseäni, kun olin seuraamassa poikani ensimmäistä vieraspeliä tällä kaudella. Hän pelasi pitkään toista pallopeliä ja siirtyi reilu vuosi sitten tämän toisen pelin pariin. Vaihto johtui pitkälti siitä, että hänellä oli jalkakipuja, jotka olivat kasvuperäisiä. Viime vuoden treeni kerrat jäivät vähiin ja keväällä vastassa oli korona. Kesän hän kävi aktiivisesti harjoituksissa. Tuossa ensimmäisessä pelissä hänestä puhuttiin takarivissä pelaajanumerolla ja sanottiin olevan tosi huono ja ihan surkea kentällä. Minun korviini äitinä se ei tuntunut mukavalta.
Poika tietää itsekin ettei ole mikään superhyvä ja me vanhemmat tiedämme sen myös. Onhan hän vasta aloittanut lajin parissa. Pelikavereista osa on pelannut jo sen kuusi vuotta ja tietysti kehittyneet aivan eri tavalla. Toivoin vain, että lapseni ei kuullut sitä arvostelua. Kenenkään lapsen ei kuuluisi kuulla vastaavaa arvostelua, vaikka ei se "pelin terävin kärki" olisikaan. Miksi siis emme voisi nostaa esiin lapsilta ja nuorilta niitä onnistumisia. Sitä hyvää osaamista, jota ihan jokaisella lapsella varmasti on. On sitten pelannut vähän aikaa tai kauan.
Tutkimukset osoittavat, että myönteiset tunteet vahvistavat oppimista, luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, sosiaalisia suhteita ja fyysistä terveyttä. Myönteiset tunteet tuovat mukanaan elämään sisältöä, iloa ja tarkoitusta. Käyttäessämme vahvuuskieltä vahvistaa se lapsen ja nuoren käsitystä itsestään. Se osaaminen ja ne taidot jotka lapsella tai nuorella havaitsemme on tärkeää sanottaa ääneen sillä hetkellä. Kun sanotamme ääneen myönteisiä käyttäytymistapoja ja vahvuuksia lisää se lapsen itsetuntemusta ja vahvistaa itsetuntoa.
Pojan joukkueen valmentaja antaa peliaikaa, ohjaa ja neuvoo myös pelin aikana mihin pelaajan tulee siirtyä, jos sitä ei osaa vielä itse kentällä lukea. Tätä on hienoa seurata. Jokaiselle annetaan mahdollisuus oppia ja tsemppi sekä kannustus on mukana. Toinen kannustava tekijä on pelikaverit, jotka ohjaavat sanallisesti ja ottavat mukaan. Syöttöjä ei näin aluksi varmasti tule, kun usein mietteissä on kuitenkin se joukkueen pärjääminen. Mutta lajin oppimisen myötä se vastuukin usein vasta jaetaan.
Mihin kiinnittää huomio kannustettaessa? Ne lupaamani vinkit 😊
1. Emme voi koskaan tietää milloin pelaaja/urheilija/voimistelija on urheilu-uraansa aloittanut ja mitä sen kaiken taustalla on. Ei kannata lähteä arvottamaan pelaajan osaamista ainakaan kovin suureen ääneen kilpailussa tai pelissä, koska ei voi tietää millaisten asioiden kanssa lapsi/nuori painii harrastuksensa taustalla.
2. Kannattaa nähdä hyviä onnistumisia yli joukkuerajojen ja kannustaa kaikkia lapsia ja nuoria. Näin tuemme kaikkia kasvamaan vahvaksi ja näkemään onnistumisia.
3. Miten sinua kannustettiin? Millaisia muistoja sinulla on kannustamiseen liittyen? Miten olisit toivonut, että sinua kannustetaan? Oletko kysynyt millaista tukea ja kannustusta oma jälkikasvusi toivoo?
4. Jokaisesta ei ole tulossa kilpaurheilija, vaikka urheilee mukana. On kuitenkin annettava kaikille mahdollisuus oppia. Etukäteen ei voi kasvuikäisen taitoja tai motivaatiota luokitella johonkin luokkaan. On annettava mahdollisuus oppia ja kehittyä.
5. Miten kotona tai lähipiirissä voidaan tukea lapsen harrastamista. Treenata yhdessä ja harjoitella kotona niitä samoja asioita, joita valmentaja opettaa. Luodaan mahdollisuudet lapselle kotona treenaamiseen. Taataan terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Mahdollistetaan riittävä uni ja lepo, mikä edesauttaa lapsen kasvua ja kehitystä - kaiken kaikkiaan terveelliset elintavat. Siinä voimme antaa itse aikuisena malliesimerkkiä.
Tuetaan lapsia ja nuoria heidän harrastuksissaan.
Aurinkoisia syyspäiviä!