
Itsetunnon tukeminen harrastuksissa
Yksilön
kasvuun vaikuttaa oma perhe ja ympäristö, jossa kasvaa. Ympäristöllä
tässä tarkoitan kodin lisäksi lapsen harrastuksia sekä kaikkia niitä
paikkoja joihin lapsi tai nuori on kosketuksissa elämän polullaan. En
käsittele fyysistä ympäristöä tässä tekstissä vaan enemmän sosiaalista
ympäristöä.
Millaista
rohkaisua, vahvistusta ja kannustusta saamme, vaikuttaa siihen
millainen itse kustakin meistä kasvaa. Myös kaikki negatiivinen palaute
vaikuttaa siihen miten koemme itsemme ja oman pystyvyytemme. Pystyvyyden
tunteemme vahvistuu rohkaisevasta palautteesta ja onnistumisista.
Osaamme ja taidamme asian mitä olemme harjoitelleet, se lisää
rohkeuttamme ylittää itsemme uudelleen ja halun olla vielä taitavampia.
Negatiivinen palaute saa tuntemaan huonommuutta ja epäonnistumista.
Tiedetty ja tutkittu asia on, että saatu negatiivinen palaute vaatii
suhteessa paljon enemmän positiivista palautetta, jotta se kumuloituu ja
kokemus siitä vahvistuu.
Harrastustoiminnassa iso merkitys on meidän valmentajillamme ja omien vanhempien kannustamisella. Miten valmentajamme meitä ohjaa kannustaen ja rohkaisten vai huutaen ja sättien? Kumman valmentajan itse valitsisit? Valmentajan joka sanottaa tai mallintaa miten jossakin tilanteessa kannattaa toimia toisin vai valmentajan joka huutaa kasvot punaisena ettetkö vieläkään ymmärrä vaikka samasta asiasta on sanottu jo sata kertaa? Kumman tyylin ajattelet vahvistavan oppimista ja oivaltamista? Eikö oppiminen vaadi useita toistoja ja siinä pitää huomioida lapsen kehitysikäkin.
Myös
vanhemman kannustuksella ja rohkaisulla on suuri merkitys siihen miten
lapsi kokee harrastuksensa. Lapselle on tärkeää aina, että vanhempi
arvostaa ja hyväksyy hänet. Joskus harrastustoiminnassa on tärkeä pohtia
kenen takia lapsi harrastaa sitä mitä hän harrastaa. Onko harrastus
juuri se, mitä lapsi haluaa harrastaa, vai harrastaako lapsi harrastusta
sen takia, että vanhemmat sitä häneltä odottavat ja lapsi saa siitä
positiivista palautetta heiltä sekä kokee vanhemmiltaan hyväksyntää.
Vanhemman on hyvä pohtia, ettei lapsi päädy toteuttamaan vanhemman
toteutumattomia haaveita.
Joskus
eri lajien harrastajia ja perheitä seuranneena kiinnittää huomion
siihen, kun vanhemmat sanovat, että lapsi on joukkueensa paras pelaaja.
Tämä toki vahvistaa lapsen pystyvyyden tunnetta, mutta mitä se tekee
lapselle, jos hän ei olekaan se joukkueen paras pelaaja vaikka hyvä
onkin. Tämä tulee näkyviin valtakunnallisilla leireillä, joissa pelataan
esimerkiksi itä-länsi otteluita. Lapsi odottaa, että hänet valitaan
edustamaan omaa aluettaan, mutta toinen pelaaja valitaankin hänen
ohitseen. Lasta voidaan vahvistaa positiivisesti ilman, että hän joutuu
kokemaan epäonnistumista, huonommuutta tai loukkaantumista vastaavassa
tilanteessa. Lapselle riittää, että vanhempi näkee hänen onnistuvan
"Hieno maali" "Hyvä torjunta" "hyvä koppi" tai "Olipa sulla vikkelät
jalat tänään, kun ehdit toisena maaliin".
Lapsi
voi harrastaa useassa eri kokoonpanossa samaa lajia usealla eri
ikätasolla. Jokaisella ikätasolla on omat harjoituksensa ja pelinsä. Tai
lapsella voi olla myös useita eri harrastuksia, jotka antavat
mahdollisuuksia monenlaiseen fyysiseen kehitykseen. Harjoitukset ovat
usein vähintään kolmasti viikossa per harrastusjoukkue. Olen pohtinut
missä on lapsen lepoaika, aika leikkiin ja ystäviin muussa
viitekehyksessä kuin noissa harrastuksissa. Osa haluaa vain harrastaa
ilman kilpaurheilijaksi pyrkimistä, osa nauttii vähemmän urheilullisista
harrastuksista. Missä menee se raja, jossa lapsi saa olla lapsi ilman,
että vanhemmat ohjaavat häntä huippu-urheilijaksi? Sekin on nähty, kun
lapsi anelee ettei tarvitsisi pelata.
Vanhemmalla
on kuitenkin valtasuhde lapseen, sillä lapsella on tarve osoittaa
olevansa tärkeä vanhemmilleen. Kannattaa siis pysähtyä sen oman lapsen
kohdalla ja kysyä onko se oma harrastus hänestä kivaa ja pohtia lapsen
ikätasoon nähden harrastusten viemää aikaa. Oletko pohtinut, että omat
vaatimukset lapselle voivat saada hänestä myöhemmin katkeran ja
vihaamaan lajia, jota nyt harrastaa.
Ilo on ollut seurata tuomareita, joilla on kyky ja halu ohjata joukkueita. On ollut hienoa seurata miten mikro ikäisiä ohjataan kentällä tuomareiden toimesta oikeisiin pelipaikkoihin. Miten tuomari huomaa, ettei pelaajan kengännauhat ole kiinni ja polvistuu ne sitomaan tai antaa neuvon miten pallo kannattaa reunasta syöttää kanssapelaajalle. Tätä ohjausta tapahtuu yli joukkuerajojen kaikille lapsille. Pieniä asioita, joilla on kuitenkin iso merkitys. Aikuisilla on valta ja vastuu toiminnassa lasten kanssa. Sillä on kauaskantoiset seuraukset lapsen elämässä aina aikuisuudessakin. Hyväksyvä ja kannustava ohjaus rakentaa hyvää kasvualustaa, jossa ponnistaa niin harrastuksessa kuin elämässä eteenpäin.
Mielekäs ja omia taitoja vahvistavat harrastukset tukevat itsetuntemuksen ja itsetunnon vahvistumista. Jokainen on taitava ja arvokas omista lähtökohdistaan. Kuljetaan rinnalla kannustaen ja arvostavasti kuunnellen lapsen ääntä sekä omia tavoitteita.