Itsetunnon tukeminen harrastuksissa

Yksilön kasvuun vaikuttaa oma perhe ja ympäristö, jossa kasvaa. Ympäristöllä tässä tarkoitan kodin lisäksi lapsen harrastuksia sekä kaikkia niitä paikkoja joihin lapsi tai nuori on kosketuksissa elämän polullaan. En käsittele fyysistä ympäristöä tässä tekstissä vaan enemmän sosiaalista ympäristöä.

Millaista rohkaisua, vahvistusta ja kannustusta saamme, vaikuttaa siihen millainen itse kustakin meistä kasvaa. Myös kaikki negatiivinen palaute vaikuttaa siihen miten koemme itsemme ja oman pystyvyytemme. Pystyvyyden tunteemme vahvistuu rohkaisevasta palautteesta ja onnistumisista. Osaamme ja taidamme asian mitä olemme harjoitelleet, se lisää rohkeuttamme ylittää itsemme uudelleen ja halun olla vielä taitavampia. Negatiivinen palaute saa tuntemaan huonommuutta ja epäonnistumista. Tiedetty ja tutkittu asia on, että saatu negatiivinen palaute vaatii suhteessa paljon enemmän positiivista palautetta, jotta se kumuloituu ja kokemus siitä vahvistuu.

Harrastustoiminnassa iso merkitys on meidän valmentajillamme ja omien vanhempien kannustamisella. Miten valmentajamme meitä ohjaa kannustaen ja rohkaisten vai huutaen ja sättien? Kumman valmentajan itse valitsisit? Valmentajan joka sanottaa tai mallintaa miten jossakin tilanteessa kannattaa toimia toisin vai valmentajan joka huutaa kasvot punaisena ettetkö vieläkään ymmärrä vaikka samasta asiasta on sanottu jo sata kertaa? Kumman tyylin ajattelet vahvistavan oppimista ja oivaltamista? Eikö oppiminen vaadi useita toistoja ja siinä pitää huomioida lapsen kehitysikäkin.

Myös vanhemman kannustuksella ja rohkaisulla on suuri merkitys siihen miten lapsi kokee harrastuksensa. Lapselle on tärkeää aina, että vanhempi arvostaa ja hyväksyy hänet. Joskus harrastustoiminnassa on tärkeä pohtia kenen takia lapsi harrastaa sitä mitä hän harrastaa. Onko harrastus juuri se, mitä lapsi haluaa harrastaa, vai harrastaako lapsi harrastusta sen takia, että vanhemmat sitä häneltä odottavat ja lapsi saa siitä positiivista palautetta heiltä sekä kokee vanhemmiltaan hyväksyntää. Vanhemman on hyvä pohtia, ettei lapsi päädy toteuttamaan vanhemman toteutumattomia haaveita.

Joskus eri lajien harrastajia ja perheitä seuranneena kiinnittää huomion siihen, kun vanhemmat sanovat, että lapsi on joukkueensa paras pelaaja. Tämä toki vahvistaa lapsen pystyvyyden tunnetta, mutta mitä se tekee lapselle, jos hän ei olekaan se joukkueen paras pelaaja vaikka hyvä onkin. Tämä tulee näkyviin valtakunnallisilla leireillä, joissa pelataan esimerkiksi itä-länsi otteluita. Lapsi odottaa, että hänet valitaan edustamaan omaa aluettaan, mutta toinen pelaaja valitaankin hänen ohitseen. Lasta voidaan vahvistaa positiivisesti ilman, että hän joutuu kokemaan epäonnistumista, huonommuutta tai loukkaantumista vastaavassa tilanteessa. Lapselle riittää, että vanhempi näkee hänen onnistuvan "Hieno maali" "Hyvä torjunta" "hyvä koppi" tai "Olipa sulla vikkelät jalat tänään, kun ehdit toisena maaliin".

Lapsi voi harrastaa useassa eri kokoonpanossa samaa lajia usealla eri ikätasolla. Jokaisella ikätasolla on omat harjoituksensa ja pelinsä. Tai lapsella voi olla myös useita eri harrastuksia, jotka antavat mahdollisuuksia monenlaiseen fyysiseen kehitykseen. Harjoitukset ovat usein vähintään kolmasti viikossa per harrastusjoukkue. Olen pohtinut missä on lapsen lepoaika, aika leikkiin ja ystäviin muussa viitekehyksessä kuin noissa harrastuksissa. Osa haluaa vain harrastaa ilman kilpaurheilijaksi pyrkimistä, osa nauttii vähemmän urheilullisista harrastuksista. Missä menee se raja, jossa lapsi saa olla lapsi ilman, että vanhemmat ohjaavat häntä huippu-urheilijaksi? Sekin on nähty, kun lapsi anelee ettei tarvitsisi pelata.

Vanhemmalla on kuitenkin valtasuhde lapseen, sillä lapsella on tarve osoittaa olevansa tärkeä vanhemmilleen. Kannattaa siis pysähtyä sen oman lapsen kohdalla ja kysyä onko se oma harrastus hänestä kivaa ja pohtia lapsen ikätasoon nähden harrastusten viemää aikaa. Oletko pohtinut, että omat vaatimukset lapselle voivat saada hänestä myöhemmin katkeran ja vihaamaan lajia, jota nyt harrastaa.

Ilo on ollut seurata tuomareita, joilla on kyky ja halu ohjata joukkueita. On ollut hienoa seurata miten mikro ikäisiä ohjataan kentällä tuomareiden toimesta oikeisiin pelipaikkoihin. Miten tuomari huomaa, ettei pelaajan kengännauhat ole kiinni ja polvistuu ne sitomaan tai antaa neuvon miten pallo kannattaa reunasta syöttää kanssapelaajalle. Tätä ohjausta tapahtuu yli joukkuerajojen kaikille lapsille. Pieniä asioita, joilla on kuitenkin iso merkitys. Aikuisilla on valta ja vastuu toiminnassa lasten kanssa. Sillä on kauaskantoiset seuraukset lapsen elämässä aina aikuisuudessakin. Hyväksyvä ja kannustava ohjaus rakentaa hyvää kasvualustaa, jossa ponnistaa niin harrastuksessa kuin elämässä eteenpäin.

Mielekäs ja omia taitoja vahvistavat harrastukset tukevat itsetuntemuksen ja itsetunnon vahvistumista. Jokainen on taitava ja arvokas omista lähtökohdistaan. Kuljetaan rinnalla kannustaen ja arvostavasti kuunnellen lapsen ääntä sekä omia tavoitteita.