Huono ystävä?

Välillä olen pysähtynyt pohtimaan olenko huono ystävä? Ystäviä on kertynyt vuosien varrella paljon. Osa ystävistä on jäänyt pois molempien yhteydenpidon lopahdettua. Osan kanssa olen joutunut miettimään töiden puitteissa roolini ja ystävyyden on joutunut "hyllyttämään" ollakseni reilu ja tasa-arvoinen työssäni. Tiedä sitten miten siinä onnistuin? Osaan ystäviini olen yhteydessä aktiivisemmin ja osaan yhteydessä olen vain satunnaisesti kerran pari vuoden tai parin sisällä. Joulukortin ja ystävänpäiväkortin laitan. Joskus sekin saattaa jäädä, jos oma elämä on myllerryksessä, kun se pitäisi postittaa.

Koen kuitenkin, että ystävilläni on paikka sydämessäni. He ovat osa minun elämäntarinaani ja matkaani tällä telluksella.  He ovat osaltaan mahdollistaneet minun kasvuni minuksi. Olleet rinnallani niin niinä hyvinä, huonoina, hassuina, hauskoina, surun ja vihan päivinäni. Nähneet minut parhaimmillani ja huonoimmillani. He myös tuntevat minut ja kelpaan heille vuosienkin jälkeen sellaisena kuin olen.

Joskus kuulumisia vaihtaessa tulee itselleni kuitenkin sellainen olo, että en ole ollut riittävästi ystävälleni hänen tarvitessaan tukea. En ole ollut korvana, keskustelukumppanina enkä apuna. Elämä toki kuljettaa meitä ja lähipiirimme sekä elämänkulun aikana eri ystävät voivat olla meille hetkittäin läheisempiä kuin toiset. Silti se ei kuitenkaan tee näistä muista etäämpänä olevista ystävistä ainakaan itselleni vähemmän merkityksellisiä. Elämä ja tilanteet sekä etäisyydet vain ovat jotain, mihin ei osaa tarttua arjen rullatessa ympärillä. Vielä, jos omassa elämässä on tasaista turbulenssia ei sitä vain osaa pysähtyä.

Toisinaan kysytään elääkö arvojensa mukaan? Ystäviini olen varmasti pitänyt ajoittain liian vähän yhteyttä, jos pohdin omien arvojeni kautta tilannetta. Parisuhteen, perheen, työn, opintojen ja ystävien sekä harrastusten yhteensovittaminen ei ole helppoa. Toisaalta niiden taakse on helppo myös piiloutua. On kuitenkin tärkeää pitää yhteyttä ystäviin. Elämä on joskus hiuksen hieno lanka, joka voi arvaamatta katketa. Tai olla katkeamassa ja ystävyys voi muuttua toisen sairastuessa. Silloinkin ystävän tuki on tärkeää, myös niinä vaikeina hetkinä. Elämä ei solju kuin suunnitelma, ilman elämän mukana tuomia mausteita myös karvaita, happamia ja kirpeitä makuja mauttomuuden tai makeuden rinnalla. Ei sanota turhaan, että ystävän kanssa ilo lisääntyy sillä niin yhdessä jaetuissa hyvissä hetkissä käy. Samalla tavalla surut puolittuvat, kun ne voidaan jakaa ja murehtia yhdessä. Ystävä on kuitenkin elämän antama lahja ja aion muistaa vaalia näitä lahjoja vähän paremmin jatkossa ❤

Oletko pysähtynyt miettimään miten huollat ystävyyssuhteitasi? Onko joku johon et ole ollut yhteydessä aikoihin? Kannattaisiko näin ystävänpäivän lähestyessä kysyä mitä ystävällesi kuuluu? Se voi olla riski vuosien jälkeen, mutta voi yllättää positiivisesti. Ystävän kanssa juttu voi jatkua siitä mihin viimeksi tavatessanne jutussa olette jääneet. Tarinalla on mahdollisuus jatkua, vain me itse olemme joskus sen edessä.

Hyvää ystävänpäivää ❤