Hankalien tunteiden äärellä oleminen - miten kuunnella niitä?

Hankalat tunteet eivät ole mukavia. Ne aiheuttavat meille mm. surun, ahdistuksen, pettymyksen, vihan, kiukun ja turhautumisen tunteita. Tunteita ei pääse karkuun, vaikka niitä voimme pyrkiä työntämään pois omasta arjesta tai kiirehtimään niiden käsittelyä.

Ikävät ja traumaattiset tapahtumat nostavat hankalat tai ikävät tunteet esiin. Tällaisia tapahtumia voivat olla nopeasti tullut avioero, uskottomuus, lapsen menetys, myöhäinen keskenmeno, odottamaton kuolema tai työpaikan menetys. Se miten kannamme näiden tilanteiden tunnekuormaa ja traumaa mukanamme on kiinni paljon siitä miten kykenemme käsittelemään hankalia tunteita. Kykenemmekö hyväksymään nämä tunteet ja ajatukset osakasi itseämme sekä omaa kokemusmaailmaamme?

Millaisia kokemuksia meille on syntynyt hankalien tunteiden kokemuksista? Olemmeko saaneet näyttää kaikki tunteemme lapsena ja ovatko ne olleet hyväksyttyjä? Onko meillä mahdollisuus tulla kuulluksi akuuteissa kriiseissä? Terveydenhuoltomme on kiireinen ja joskus apua voi olla vaikea saada. Esimerkiksi psykoterapeuteille on vaikea päästä, koska heistä on pulaa. Odotusajat voivat olla pitkiä.  Onko taas terveydenhuollon henkilöillä valmius ja halu kohdata ihmisiä vaikeiden tunteiden äärellä. Osaavatko työntekijät kohdata hankalat tunteet empaattisesti ja potilasta arvostaen? Osalla on varmasti valmius luonnostaan olla empaattisia ja helposti lähestyttäviä ja osa tarvitsisi näihin taitoihin täydennyskoulutusta. Riippuu varmasti myös siitä millaisia aiempia kokemuksia itsellä on hankalista tilanteista asiakkaiden kanssa, miten oma ammatillisuus ja tapa työskennellä on kehittynyt työtä tehdessä.

Särö voi joissakin tilanteissa olla ikuinen ja varmasti meistä jokainen on haavoitettu tavalla tai toisella. Kukaan ei voi olla vailla säröjä.  Hankalien tunteiden ilmeneminen aiheutuu aina jostakin syystä. Tunnistatko ne syyt mitkä nostavat nämä tunteet esiin? On hyvä oppia tunnistamaan tunteensa ja mistä nämä tunteet nousevat.

Tunnistin itsessäni tällaisen hankalien tunteiden sivuuttamisen. Se tuli ilmi opinnoissani ja kasvussani uuteen ammattiin. En osannut olla elävänä läsnä työharjoittelussa. Aloin pohtimaan miksi tartun tunteiden käsittelyyn niin ohuesti kiinni. Lukiessani kirjaa tunnista tunteesi oivalsin, että koulukiusaamiseni ja siihen liittyneiden tunnereaktioiden käsittelemättömyys on osasyy siihen, että en ilmein ja elein osaa olla kaikissa vuorovaikutustilanteissa läsnä. Peitän tunteeni, mikä juontuu siitä, että minua kiusattiin koulussa enkä saanut näyttää kiusaajalle pahaa oloani. Muutenkin työnkuvani aiemmassa tehtävässäni on ollut sellainen, että on ollut suotavaa olla näyttämättä kaikkia tunteidenkirjoa, jota käy läpi. Nyt siis olen opetellut tunnistamaan omia työtapojani ja muokkaamaan niitä uudelleen, jotta voin olla aidosti läsnä kohdatessani ihmisen.

Valoa marraskuuhun!