Erityinen, poikkeava vai ainutlaatuinen?
Toisinaan kuulee ihmisiä niputettavan erityisiksi tai poikkeaviksi. Molemmat sanat eivät kuitenkaan koskaan kuvaa henkilöä kokonaisuutena. Ainoastaan ja vain sitä osaa, mikä ei vastaa yhteiskunnan luomien normien ja määrityksien ikää vastaavalta kasvulta, kehitykseltä tai toimintakyvyltä. Joskus joku voi kokea sanat itseä ja omaa persoonallisuutta määrittävänä. Tällöin on tärkeää keskustella ominaisuudesta ja työstää näkemystä.
Mielestäni yksi erityisopettaja on hienosti kuvannut erityisyyttä oppilailla. Hän näkee oppilaat "erityisinä helminä". Jokaisella erityisellä lapsella, nuorella tai aikuisella on paljon osaamista, tietoa ja taitoja. Koen, että näitä vahvuuksia tulisi nostaa esiin ihan kaikilla ihmisillä. Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja uniikki yksilö. Voi olla, että yhteiskuntamme ja terveysjärjestelmämme määrittelevät meitä omien tutkimusmenetelmiensä ja tukimuotojensa kautta. Ei kuitenkaan tulisi unohtaa niitä vahvuuksia ja taitoja, joita meille kullekin on yksilöllisesti suotu.
Yksi on taitava sanoittamaan ajatuksiaan, toinen laskemaan tai lukemaan. Taitoja voi olla kädentaidoissa (puutyöt, metallityöt, autojen laittaminen, maalaaminen, piirtäminen, ompelu- ja kirjontatyöt, neulominen jne.) ja kädentöiden suunnittelussa, kyvyssä nähdä ja mallintaa erilaista toimintaa/mallia sekä kehittää uutta. Taitoa voi olla sosiaalisissa suhteissa, pitkässä pinnassa tai erilaisissa vuorovaikutustaidoissa. Taitoa löytää päivästä aina jotakin positiivista, vaikka vastoinkäymisiäkin olisi. Taitoja on lukuisia erilaisia ja jokaiselle meistä on suotu niistä osamme.
Erilaisuudesta voi oppia, etenkin itsestään ja suhtautumisestaan toisen ihmisen erilaisuuteen. Miten hyväksyn erilaiset ihmiset, elämän erilaiset lähtökohdat, erilaiset vuorovaikutustaidot, kokemuksen, koulutuksen, erilaiset toimintatavat, elintavat ja ajatukset, olenko valmis omaksumaan uusia toimintatapoja tai ajatuksia? Miten reflektoin itseäni, omia toimintatapojani, ajatuksiani ja suhdettani muihin ihmisiin? Osaanko olla salliva, empaattinen ja hyväksyvä?
Onko jokin sellaista mikä aiheuttaa hyväksyvälle suhtautumiselle haasteita? Tiedätkö mikä sen aiheuttaa, mistä nuo tunteet ja ajatukset nousevat? Mikä voisi helpottaa oman suhtautumisen muutosta? Mikä tai kuka sinua voisi siinä auttaa? Tarvitsetko uutta osaamista, tietoa tai taitoa tuon taidon kehittämisessä? Mikä olisi ensimmäinen asia, jonka voit tehdä suhtautumisen muutokselle?
Oma kokemukseni työyhteisössä, jossa työskenetelen on, että toisen erilaisuuden hyväksyminen ja kunnioittaminen ammattilaisena kannattalee, antaa voimaa raskaina työpäivinä ja kannustaa hyvään yhteistyöhön. Minulta tätä kysyttiin kehityskeskustelussa, mikä tiimimme kannatteleva tekijä on. Se on tämä ja se näkyy niin opiskelijoiden kuin vammaisten asiakkaiden kanssa tehtävässä yhteistyösssä! On tilaa olla ainutlaatuinen.
Kauniita syyspäiviä 🍂🍁☀️