Arvostus lähtee itsestä vai lähteekö?

On ollut mielenkiintoista lukea viimeaikaisia uutisia ja kirjoituksia hoitotyöstä. Niissä toistuvat tietyt teemat vuodesta ja palkkaneuvottelusta toiseen. Hoitajalla on huono koulutus, huono palkka, huono työilmapiiri, huonot työolot ja huonot esimiehet. Herää kysymys mitä hyvää hoitajan koulutuksessa tai työssä on? Miten hoitaja arvottaa itseään, koulutustaan, osaamistaan ja omaa työtään? Tuodaanko sitä riittävästi ja ennenkaikkea rakentavasti esiin?

Voisiko hoitotyön arvostus nousta, jos hoitotyöstä nostettaisiin enemmän esiin niitä onnistumisia, kehitettyjä hoitomalleja, tutkimustietoa, sitä tunnetta miten hyvältä tuntuu, kun voi potilasta auttaa ja hoitaa. Hoitotyön helmet tuntuvat jäävän jonnekkin piiloon kaiken negatiivisen uutisoinnin ja asioiden esiinnostamisen tieltä.  Osaako hoitaja nostaa esiin sitä hyvää, jota hän on koulutuksessaan hoitotyöhön saanut? Mihin teorioihin ja opintokokemuksiin hän tukeutuu omassa työssään? Miten hoitaja arvostaa itse omaa koulutustaan, osaamistaan ja ammatillista kehittymistään? Missä kohtaa asteikkoa  0-10 omassa työssä hoitaja on ollut lähtötilanteessa?  Entä nyt? Miten näissä kohdissa on hoitajan tiedot, taidot ja  osaaminen hänen oman kokemuksen mukaan näkynyt arjen työssä? Miten hän haluaa vielä kehittyä? Missä tämä kohta näkyy asteikolla? Mitä konkreettista siinä tulee tapahtua? (Voit pohtia tätä myös omassa työssäsi vaikket hoitaja olisikaan) Omaa suoriutumista tulee aina verrata vain omiin lähtökohtiin ei toisen suoritumiseen.

Kuka sinua arvostaa, jos et itse sitä tee? Hoitajat ovat tunnetusti olleet kilttejä ja tunnollisia. Toki meitäkin löytyy moneen junaan, mutta kaikille meille paikka tässä maailmassa on tarkoitettu. Työyhteisössä on arvostusta nostanut positiivinen palaute, oman ja toisten työn tunteminen sekä työtovereiden kunnioittaminen. Arvostusta taas on  laskenut väheksyvä suhtautuminen työtovereihin ja toisen tekemään työhön, huonot käytöstavat sekä erilainen tapa tehdä työtä. Lisäksi eri ammattinimikkeisiin on koettu kohdistuvan erilaista arvostusta. Nämä tekijät taas vaikuttavat työssä jaksamiseen ja siinä viihtymiseen. Työssä on hyvä vaalia moniäänisyyttä se luo työyhteisössä tilaa erilaisuudelle ja erilaisille toimintatavoille samaan tavoitteeseen pyrittäessä. Se auttaa näkemään asioita eri tavoin ja monesta eri näkökulmasta, se mahdollistaa luovat ratkaisut ja erilaisten toimintatapojen tutkimisen. Ei ole vain vahvojen persoonien luomia käytäntöjä vaan yhdessä rakennettuja polkuja.

Osaatko arvostaa kollegaa tai esimiestäsi? Ovatko he auttaneet sinua jossakin pulmatilanteessa? Millainen kokemus oli? Saitko apua? Mikä siinä tilanteessa toimi? Esimies on aiemmin todennäköisesti tehnyt samaa työtä kuin sinä samankaltaisten ihmisten parissa. Hänen työkokemuksensa ja osaamisensa ei katoa, vaikka hän nyt hallinnollista työtä tekeekin. Se tieto ja osaaminen on tallella vaikka ihmiset ja asiat vaihtuvat.

Hoitajia on arvostaneet aina ne, jotka ovat hoitajan apuun joutuneet turvautumaan. Hoitaja saa työstään hyvää palautetta, toki joskus soraääniäkin kuuluu. Pääasiassa hoitajan työ on ollut palkitsevaa, ainakin allekirjoittaneella. Toisaalta eikö meistä jokainen anna negatiivista palautetta, kun kokee saaneensa huonoa kohtelua tai jokin on meitä satuttanut? Eikö se ole inhimillistä? Ihmisten kohtaamiset ovat inhimillisiä monella tapaa. Tekee sitten mitä työtä tahansa. Jokainen tulee kohtaamiseen oman yksilöllisen kokemusmaailmansa kautta, sillä tiedolla, taidolla ja osaamisella, joka hänellä juuri siinä hetkessä on.

On hyvä tietää oma arvonsa, mutta ei ole tarve olla kuitenkaan omahyväinen. Sellainen jalat maassa; tietää mitä osaa ja taitaa sekä osaa sen myös tehdä työssään näkyväksi. On tärkeää kartoittaa omaa osaamistaan ja taitojaan, jotta kykenee arvostamaan näitä taitoja. Koska viimeksi olet pysähtynyt näitä miettimään? Tiedätkö sinä missä olet hyvä? Kenen kanssa olet onnistunut työsi äärellä erinomaisesti? Millainen tilanne oli? Millaista palautetta sait? Annoitko sitä itse? Mistä voit itseäsi omassa työssäsi tai ihmisenä kiittää? Aina ei ole helppo nähdä lähelle omia taitoja ja osaamista. Näistä voit pyytää palautetta työtoverilta, esimieheltä tai muilta läheisiltä. Sen jälkeen voit peilata muiden kokemuksia sinusta, sopiiko näkemykset sinuun ja missä tilanteissa ne näkyvät. Mitkä näistä itse koet omiksesi?

Arvostusta harvemmin saa huutamalla oman vaillejäämisensä perään. Olen samaa mieltä hoitajien palkka voisi olla korkeampi. On kuitenkin aivan selvä, että tämä yhteiskunta ja maailma ei arvosta kuin taloudellista kasvua. Olisiko siis ehkä maailman  aika muuttaa arvoja, jotta saadaan arvostusta inhimillisiin kohtaamisiin? Olisitko sinä valmis?

Helteistä heinäkuuta, jahka sade loppuu ;)