Arvosana ei ole yhtäkuinmerkki

Taas on kohta se aika, kun tarkastellaan lasten todistuksia, ylioppilaskirjoitusten suoritustuloksia ja valmistuneiden papereita. Asia nousi oman lapseni kanssa käydyssä keskustelussa viikonlopun aikana puheeksi. Hän ihmetteli, kun toisen opettajan koe samalla pistemäärällä antoi huonomman koetukoksen kuin toisen opettajan pitämällä kokeella. Arvosanoilla oli eroa 2 numeroa, mutta kokonaispistemäärä ja saatu pistemäärä eivät keskenään heittäneet.

Kysyin olivatko he käyneet kokeita läpikäydessään läpi perusteita, mitkä tekijät vaikuttivat kokeen arvosanaan esimerkiksi läpäisy % määrä, mikä määrittää sen kuinka paljon kokeessa on osattava, jotta siitä saa hyväksytyn suorituksen. Se määrittää osaltaan arviointiasteikkoa. Tai millaista osaamista kokeessa tietyt arvosanat edellyttävät. Kieltenopetuksessa on käytetty mm. Sukolin asteikkoa ja  kokeessa voidaan käyttää tietyn % mukaista läpäisyseulaa, joka yläasteikäisillä opettajien keskustelupalstan mukaan on usein 30%. Toisinaan tähän vaikuttaa laadittu koe, koetaanko sen olleen tulosten perusteella helppo tai vaikea.

Lasta selkeästi harmitti se, että hän ei tiennyt mihin arviointi perustui. Kehoitin kysymään sitä opettajalta.  Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka olisi hyvä puhua lapsille ja nuorille auki mistä ne numerot muodostuvat.  Esimerkiksi sukolin asteikolla on hyvin selvästi perusteltu mistä tulee numero 4. Tällöin opettajalla ei ole mitään näyttöä opiskelijan taidoista (ei suullista, kirjallista, tehtävin osoitettua tms.), oppijan asenne on kielteinen eikä hän edes yritä ollen poissa tunnilta ja kokeista. On siis hyvä muistaa, että arvosana ei ole vain kokeiden tulos vaan siihen vaikuttaa kokonaisuus opiskeltavan aineen osalta.

Bloomin taksonomiaa hyödynnetään aineopinnoissa. Se pohjautuu siihen, että oppilas muistaa opetettuja asioita ja ymmärtää niitä. Oppilas soveltaa oppimaansa tietoa esim. omassa elämässään, analysoi esim. oppimaansa missä on hyvä ja missä tarvitsee vielä harjoitusta tai ymmärtää miten asiakokonaisuus rakentuu ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Hän kykenee arvioimaan omaa tuotostaan esim. esseetä miten sitä voisi vielä tarkastella ja miten ehkä opettaja sitä katsoo. Parhaimmillaan oppija kykenee luomaan jotain uutta oppimansa pohjalta - kykenee kehittämään. Tässä on kuusi porrasta, joiden mukaan oppista arvioidaan.

Menetelmiä ja tapoja arvioida siis löytyy. Jäin pohtimaan käydäänkö arviointitavat miten lasten ja nuorten kanssa läpi. Kertaalleen läpikäyty arviointitapa ei mielestäni riitä. Niistä on hyvä muistuttaa pitkin lukuvuotta. On hyvä myös muistuttaa ajoittain, mitkä ovat tämän aineen/kurssin keskeiset asiat, jotka tulee osata sen päätyttyä. Näin oppija pystyy hahmottamaan ne tärkeimmät asiat, jotka tulee asian opettelemisen jälkeen osata.  Nuoren aivoissa on murrosiässä menossa käyttöjärjestelmän päivitys kuin tietokoneessa konsanaan.  Aivot muokkautuvat toimimaan uudella tavalla eikä itsesäätelyn taidot ole vielä parhalla mahdollisella tolalla. Aivot ja tunne-elämä muokkautuvat yhtä aikaa. Oppijoiden kokema stressi vaikuttaa suoraan nuoren aivoihin, tunne-elämään, mahdollisesti sosiaalisiin suhteisiin  ja kykyyn palautua suoritusta vaativista tehtävistä. Opettajan antaessa ja ohjatessa oppimisen polulla selvin askelmerkein, millaista oppimista oppijalta odotetaan hän samalla tukee nuorta etenemään tarkoituksenmukaisesti opinnoissa. Selkeällä ohjauksella mitä oppijalta odotetaan poistetaan häneltä turhaa stressiä ja mahdollistetaan opiskeluissa aivojen palautuminen suorituksen jälkeen.

On kuitenkin arvosanojen ja arviointien keskellä syytä muistaa, että meidän kaikkien taidot ovat erilaisia. Meillä on erilaista tietoa, taitoa ja osaamista. Meitä ei voi verrata keskenään toisiimme, jokaista voi verrata ainoastaan omaan lähtötasoon. Meille jokaiselle on paikka tässä maailmassa ja meitä kaikkia tarvitaan. Jos paikka ei ole vielä löytynyt, et ole vielä perillä. Ja olemmeko koskaan perillä, elämä on oppimisen pituinen matka, eikö? Arvosana ei määritä ihmistä hyväksi tai huonoksi.  Ne pohjautuvat asetettuun tai laadittuun asteikkoon, jonka on oletettu toimivan kaikille samalla tavalla. Opimme asioita eri tavoin ja eri tahdissa. Nuorin lapseni on opettanut erityisenä helmenä, että oppiminen ei aina tapahdu portaittain, se voi tapahtua myös palapelinä ja hämmästyttää aikuisen kerta toisensa jälkeen ❤

Hyvää kesää kaikille!