Ajatuksia toivosta - voimavaraksi elämänpolulle

Blogin teksti syntyi koulutuspäivien ajatauksista, jotka jäivät mieleeni. Toivon merkitys elämässä on meitä kannatteleva. Jokainen on kokenut elämänsä aikana useilla eri tavoilla toivoa ja sillä on meille jokaiselle erilaisia merkityksiä. Jos ajattelet synkimpiä hetkeäsi, jossa olet kokenut toivoa on se varmasti erilainen kuin jokin toinen hetki elämässäsi, jossa  olet kokenut vastatuulta ja toivo on ollut  läsnä.

Toivo on läsnä silloinkin, kun emme aktiivisesti sitä tunnista. Huominen tulee joka tapauksessa luoksemme, jos annamme sen tulla. On vain luotettava ja oltava toimimatta aktiivisesti. Toisinaan voi viedä pitkään, että koemme aktiivista toivoa ja toimimme sen mukana. Usein ympäristömme tai läheisemme voivat odottaa, että olemme käsitelleet epämukavat tai surua tuottavat kokemuksemme nopeammin kuin olemme siihen mielessämme valmiita. Toivoa ei saa pakottaa tai kiirehtiä, on annettava aikaa ja tilaa sen syntymiselle. On hyvä olla siinä lähellä toista varten ja tukea, jos/kun toinen sitä kaipaa. Hilaisuus yhdessä on joskus parasta toivon odotamista - läsnäoloa.

Toivo on toisilla sisäsyntyistä, kykyä nähdä aina valoa tunnelin päässä vaikka kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Toivo on parhaimmillaan hyvin voimavaraistavaa ja tuottaa iloa. Se antaa kyvyn nähdä toisissa hyvää ja se luo hyväksyntää. Toivo luo elämäämme uusia mahdollisuuksia ja uusia tapoja tarkeastella elämäämme ja siihen liittyviä asioita, ihmisiä tai tapahtumia. Toivo energisoi ja on eteenpäin puskeva moottori, kun olemme löytäneet uuden suunnan, jota kohti edetä. Toivo ei ole vain tunnetasolla tai mielessä vaan se tuntuu kokonaisvaltaisesti koko kehossa.

Mitä ajattelet toivosta? Millaista toivoa olet kokenut? Miten se on kannatellut sinua eteenpäin? Saitko tarpeeksi tilaa toivon syntymiselle? Ketä sinua tuki tai auttoi toivon synnyssä? Asiat voivat mennä paremmin kuin odotamme, onhan meillä toivo.

Aurinkoisia kesäpäiviä!