Äitiyden ihme on mahdollisuus

Äitiys ei ole itsestäänselvyys. Äitiys on lahja, jonka toinen saa ja toinen toivoo saamatta sitä koskaan. Äitiys ei ole kuitenkaan perusolettamus, vaikka lapsen synnyttäisikin. Nimellisesti voi olla synnyttämälleen lapselle äiti, mutta äitiys pitää sisällään paljon muutakin kuin tuon synnytyksen mukana tulleen kutsumanimen.

Äitiys on parhaimmillaan kasvun ihmettä niin lapsen kuin äidin itsenkin. Lapsi oppii havainnoimaan, tulkitsemaan, tuntemaan itseään, ympäristöään, läheisiään ja elämää yleensä. Äiti opettelee  tuntemaan omia rajojaan ja mahdollisuuksiaan olla äiti. Hän löytää itsestään uusia taitoja ja osaamista antaen itselleen mahdollisuuden kasvaa lapsen rinnalla. Samalla äiti pohtii koko ajan sitä onko oikeanlainen äiti ja millainen äiti ei ainakaan halua olla. 

Äitiys on myös pelkoa tai jännitystä siitä onko riittävästi aikaa, tavaraa, vaatteita tai läsnäoloa lapselle. Tekeekö, antaako ja auttaako kaikessa riittävästi. Antaako  lapselle tilaa oppia ja kokeilla omia taitojaan sekä rajojaan. Pelkää miten omat ratkaisut vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen. Pelkää sitä mitä lapselle voi sattua ja näkee kauhukuvia sielläkin missä ei tarvitse. Pyrkii ennaltaekäisemään ja ennakoimaan ettei mitään satu tai tapahdu.  Pyrkii tekemään oikein kaikessa. Se on välilllä vähän raskastakin.

Äitiyteen kasvetaan ja se opitaan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Sillä onko lapsen itse synnyttänyt ei siten ole merkitystä. Lapsi ottaa aikuisen omakseen, jos aikuinen antaa sille tilaa ja mahdollisuuden. On osattava astua lapsen maailmaan ja olla läsnä hänelle. Aikuinen voi ihmetellä elämää tai maailmaa yhdessä lapsen kanssa. Äitiyteen voi mallia ottaa omalta äidiltään tai isoäidiltään ja samalla voi jo tietää mitä ei omalta äidiltä halua ottaa mukaan omaan vanhemmuuteen. Voi löytyä myös joku muu äidin roolin esikuva.

Jokainen löytää oikean tavan olla hyvä äiti, kun tavoitteena on oman lapsen hyvinvointi.  Kyky tunnustella ja arvioida sitä mikä meidän perheessä toimii ja rakentaa syvää luottamusta vahvistaa lapsen ja vanhemman suhdetta. Omien tunteiden tunnistaminen ja hallinta muuttuu äitiyden myötä, on jotenkin enemmän läsnä kaikille tuntemuksille ja kokemuksille. Äitiys on jokaiselle naiselle hyppy tuntemattomaan. Meillä voi olla ideoita ja ajatuksia siitä millaista äitiys on, mutta silti se kuitenkin jollakin tavalla tai tasolla meidät yllättää. Äidiksi ei tulla vaan äidiksi kasvetaan. Millainen on sinun äityden polkusi? Mikä äitiydessä on opettanut enemmän itsestäsi? Millaisia uusia voimavaroja olet itsestäsi löytänyt? Oletko sellainen äiti kuin haluat olla? Mitä haluat vielä äitinä kokea? Mistä haluat kiittää omaa äitiäsi omalla äitiyden polullasi?

Hyvää äitienpäivää!